Image

Lisää upeita heksakarttoja!

Kirjoittelin jo aikaisemmin strategiapelikartoista ja sivusin niiden vaikutusta roolipelikarttoihin. Onkin aika kiinnostavaa, miten strategiapelien jo 70-luvulla erittäin näyttävät kartat saivat vaikuttaa myös roolipelien maailmakuvauksiin. Heksapohjainen kartta oli kätevä apuväline roolipelimaailmoissa liikkumiselle, voihan sen avulla mitata etäisyyksiä kätevästi, tai peräti abstrahoida ulkoilmaliikkumisen heksasta toiseen etenemiseksi. Heksakartan edut ovat toki huomattavia myös paronikuntien ja muiden läänitysten hallitsemisessa.

Poimin viimeksi hienoja esimerkkejä etenkin strategiapelien puolelta, mutta löytyy varhaisista roolipelikartoista myös kaikenlaisia helmiä Darlenen Greyhawk kartan lisäksi. Itse arvostan ennen kaikkea sitä, että kartassa on yksityiskohtaisen informaation lisäksi myös seikkailun tuntua, hienoja vahvoja värejä ja elämää suurempia maisemia. Ei olekaan järkevää tehdä kartasta täydellistä keskiaikamaailman simulaatiota, vaan pikemminkin aina lisätä ripaus ekstraa, joka tekee kartasta riittävän mielenkiintoisen peliä ajatellen.

Toista maailmansotaa simuloivan Europa-sarjan kartat ovat aina olleet upeita yksityiskohtaisuudessaan. Kuva: WorthPoint

Dave Arnesonin Blackmoor-kampanjan kartta taitaa olla ensimmäinen fantasiaroolipelikartta? Kuva: Havard’s Blackmoor Blog

Judge’s Guildin alkuperäinen Wilderlands of High Fantasy oli mustavalkoisuudestaan huolimatta kartografian juhlaa. Kuva: Bat in the Attic

Judge’s Guildin uudemmat Wilderlands-kartat ovat nekin upeita. Kuva: Judge’s Guild

Mystara / Known World -kartoitus on nykyisin useiden sitoutuneiden harrastajien ansiosta aivan omalla tasollaan. Kuva: Thorfinn Tait Cartography

Columbia Gamesin julkaiseman Hârnin kartta on roolipelikarttojen klassikko. Kuva: Columbia Games

Mahtavan mutanttiroolipeli Gamma Worldinkin kartta on upean tunnelmallinen. Kuva: EN World

Satunnaiskohtaamisia kaupunkeihin

Pelaajahahmot ovat saapuneet suurkaupunkiin, joka on kampanjasi keskipiste. Tunnelma on kosmopoliittinen, ja kaiken pitäisi olla mahdollista. Mutta miten pelissä saa synnytettyä mielikuvan vilisevästä suurkaupungista, jossa paikasta toiseen liikkuminen on aina potentiaalinen uuden seikkailun alku ja jossa joka paikka pursuaa salaisuuksia? Miten … Continue reading

Kaupunkikampanjan vetäminen

Toisinaan ihmettelen miksei kukaan ole vieläkään julkaissut kunnollisia sääntöjä kaupunkikampanjoiden vetämiseen. Kaupungissa seikkaileminen tuntuisi olevan luolastovastinettaan paljon hankalammin toteutettavissa, ainakin jos se halutaan pitää pelimäisenä. Useimmissa julkaistuissa kaupunkiseikkailuissa on paljon enemmän pelinjohtajan päätäntävallan (ja siten ohjailun) alla: keitä eri paikoissa tavataan, onko … Continue reading

Onneksi olkoon, Bob Bledsaw!

Olen jo aikaisemmin kirjoitellut muutamista Dungeons & Dragonsin kehityksen kannalta olennaisista henkilöistä, kuten Gary Gygaxista, Dave Arnesonista ja Tom Moldvaystä. Tällä kertaa on vuoro juhlia Bob Bledsaw:n, tarunhohtoisen Judges Guild roolipelikustantamon perustajan, syntymäpäivää. Jos Bledsaw ei olisi menehtynyt syöpään vuonna … Continue reading

Toisten inspiroimisesta

“Nothing brings me more satisfaction than to hear that individual Judges’ copies of these products have become dog-eared or filled with notes necessitating new copies. It is like a grand symphony. To inspire others to create is my fervent hope. Your players will respond to … Continue reading

Muinaista alkemiaa

Viimeistellyt alkemiasäännöt tuntuisivat puuttuvan kaikista D&D-laitoksista. Monissa laitoksissa puhutaan erilaisista resepteistä ja niihin tarvittavista komponenteista ja jopa määritellään komponenteille valmiita hintoja ja vaatimustasoja, mutta missään en ole nähnyt valmista listaa siitä, minkä otusten osia eri resepteihin lopulta tarvitaan. Sellainen helpottaisi … Continue reading

Heksaryöminnän anatomiaa

Niin sanottu heksaryömintä, eli hexcrawl, on yksi klassisista roolipelaamisen muodoista, mutta nykyisin harmillisen huonosti tunnettu. Heksaryöminnän taustalla on ajatus täysin avoimesta pelimaailmasta, jossa pelaajat päättävät itse mihin menevät, jolloin toimintaa ei välttämättä ohjaa minkäänlainen pelinjohtajalähtöinen “tarina”. Se ei tietenkään estä, … Continue reading

Mietteitä roolipelaamisen keksijältä

Viime aikoina on kiinnostanut yhä enemmän Dave Arnesonin näkemys roolipelaamisesta. Kirjoittelin jo aikaisemmassa blogitekstissä Arneson-juttuja, mutta palataanpa hetkeksi tähän herkulliseen aiheeseen. Judges Guildin julkaiseman Pegasus-lehden haastattelussa vuonna 1999 Arneson lausuu näinkin hienosti siitä mikä roolipelaamisessa on muuttunut viimeisen 25 vuoden … Continue reading

100. blogikirjoitus!

Limun ropellukset on edennyt kunnioitettavaan sadanteen blogimerkintäänsä. Asetin jossakin vaiheessa itselleni leikillisen tavoitteen kirjoittaa Iimun kanssa sata juttua vuoden aikana, ja itse asiassa luku on tullut täyteen kuukauden etuajassa! On ollut hauskaa sukeltaa roolipelaamisen historiaan ja pohdiskella miten peleistä voisi … Continue reading