Kaikenmoisia seikkailijoita ja onnenonkijoita oli saapunut Drellinin lossi -nimiseen kaupunkiin, sillä kaupungin isät olivat luvaannet 100 kultarahan jokaiselle, joka tutkisi kaupungin ympäristöä ja varmistaisi niiden asutuskelpoisuuden. Kääpiötaistelija Robert, ihmisvoro Norton, haltijajousimies Alderagnimer, ihmistaikuri Faustus ja ihmispappi Kyrass löysivät nopeasti yhteisen sävelen ja päättivät lähteä tutkimaan etelässä sijaitsevia tasankoja, joilla oltiin kuultu olevan jonkinlainen maan sisään uponnut linnoitus.
Muutaman tunnin patikkamatkan sankarit saapuivat hyvinvoivalle Hucrele-nimiselle maatalolle. Maatalon emäntä kertoi jonkin aikaa sitten kadonneista lapsistaan ja outoja parannushedelmiä myyvistä ilkeistä vihreistä otuksista. Seikkailijat lupasivat pitää silmät auki lasten suhteen ja jatkoivat matkaa maassa olevan rotkon, tai pikemminkin halkeaman, luokse. Halkeaman vieressä oli useita muinaisia kivipaasia, joihin kaiverretusta kirjoituksesta ei saatu selvää. Yhdessä paasissa oli kiinni hyväkuntoinen köysi, jonka avulla lähdettiin laskeutumaan. Maan sisässä kohdattiin pian monimetrisiä jättiläisrottia, mutta ne saatiin kukistettua. Seikkailijat lähtivät laskeutumaan kapeita portaita alaspäin pimeyteen.
Pian kävi ilmi, että miltei 100 metriä syvän rotkon pohjalla oli toden totta rauniokaupunki, jonka keskellä häämötti suuri torni. Norton, porukan voro, lähti tutkimaan ovea, sillä hän epäili sen olevan ansoitettu. Ansa ei ollut kuitenkaan ovessa, vaan sen edessä. Norton putosi päistikkaa ansakuoppaan ja pääsi miltei hengestään. Kun Norton oli saatu ylös kuopasta, jatkettiin matkaa tornin sisälle. Tornissa oli kaksi ovea eteenpäin, joista päätettiin lähteä tutkimaan luoteisen puoleista. Seikkailijat hiipivät eteenpäin ja löysivät jonkinlaisen suihkulähteen, mutta sen toiminnasta ei saatu tarkempaa selvyyttä.
Pian kuului suljetun oven takaa ääniä. Kun ovea raotettiin, nähtiin lauma koboldeja tanssimassa jonkinlaista rituaalitanssia. Koboldien kimppuun päätettiin hyökätä. Seikkailjoiden hyökätessä koboldit juoksivat nopeasti karkuun. Seikkailijat olivat varmoja voitostaan, mutta pian tilanne kääntyi päälaelleen. Hetkessä koko monikymmenpäinen koboldiheimo taikureineen lähti vastahyökkäykseen eri suunnista. Seikkailijat olivat piiritettyjä. Ilman Faustuksen hyvin suunnattua taikaa olisi taistelu varmasti ollut vaikeampi, mutta nyt koboldit päättivät vetäytyä ja neuvotella.
Pitkällisten neuvotteluiden jälkeen koboldit ja seikkailijat päätyivät solmimaan yhteistyösopimuksen, sillä koboldit olivat huolissaa luolissa väijyvistä goblineista, jotka olivat vieneet niiden lemmikkilohikäärmeen. Seikkailijoita puolestaan kiinnosti koboldien lupaama palkkio. Oli kuitenkin aika palata takaisin Drellinin lossille. Seikkailu jatkuisi ensi viikolla.
Levon jälkeen rohkea seikkailijaryhmä päätti palata maahan vajonneeseen kaupunkiin. Tällä kertaa mukaan liittyi myös heiveröinen haltijadruidi Cathrian ja tämän raivokas mäyrä. Maahan vajonneessa kaupungissa tavattiin toistamiseen koboldiheimo, joka osoittautui hyvin vieraanvaraiseksi. Koboldit kutsuivat seikkailijat näiden paluun kunniaksi järjestettyyn juhlaan. Hämärä juhlasali oli valaistu oudoilla itseloistavilla sienillä, aavemainen pillimusiikki kaikui pimeydestä, huoneen keskelle asetetulle matalalle pöydälle oli aseteltu erilaisista maan alaisista hyönteisistä ja otuksista muodostettuja mandalamaisia kuvioita ja sen keskelle kokonainen jättiläisrotta.
Koboldien kieltä puhuvan Alderagnimerin ja koboldikuningatar Yusdraylin välillä käytyjen pitkällisten neuvotteluiden jälkeen seikkailijat päättivät jatkaa tutkimuksiaan goblinien alueille. Seikkailijat päättivät lähteä etenemään koboldien tabuna pitämän ansakäytävän halki, mutta viimeistään käsille lauennut keihäsansa varoitti goblineita lähestyvästä vaarasta. Vihernahat ehtivät valmistautua taistoon, josta tuli pitkä ja verinen. Vaikka Faustus ja Norton kävivät maissa, pitivät seikkailijat kuitenkin pintansa keihäitä heitelleitä ilkimyksiä vastaan. Kun goblinit olivat menettäneet puolet joukoistaan, petti otusten moraali.
Goblineiden kuultiin suunnittelevan jonkinlaista uutta puolustusta pylvässalin pohjoispuolelle, joten päätettiin hakea tukea idässä vartioivalta koboldijoukolta. Alueelta löytyi hylätty vankityrmä ja lopulta ansakuopan takaa myös valkoisen lohikäärmeenpoikasen Calcryxin olinpaikka. Calcryx osoittautui alkuun vastahakoiseksi lähtemään seikkailijoiden matkaan ja hyökkäsi Nortonin kimppuun. Varas oli miltei menehtyä, mutta viime hetkellä haltiasamooja Alderagnimer sai sen suostuteltua syömään mukaan otettuja rottia Nortonin sijaan.
Koboldit ilahtuivat ikionnellisiksi Calcryxin löytymisestä. Yusdrayl palkitsi seikkailijat erinäisin taikakääröin, mutta myös suurikokoisella lohikäärmekuvioin koristellulla avaimella ja Khundrukar-nimisen kääpiöyhdyskunnan paikantavalla vanhalla tekstillä. Avainta päätetiin kokeilla eteläpuolella olevaan kiviseen lohikäärmeoveen, mutta sitä ennen täytyi voittaa huoneessa majailleet jättiläisrotat. Rotat osoittautuivat helpoksi vastukseksi. Oven takaa paljastunut kristallihuone herätti seikkailijoissa kuitenin kauhua. Sankarit hulluuden partaalle ajavan kovaäänisen varoitusäänen laukaisemisen jälkeen päätettiin palata Drellinin lossille.