Acererak korjaa potin

Dungeons & Dragons alkoi kiinnostaa myös muita kuin strategiapelaajia. Pelin ensimmäinen 1000 kappaleen painos myytiin loppuun julkaisuvuonnaan. Vuonna 1977 julkaistiin perussääntöjen korjailtu laitos, joka oli huomattavasti ymmärrettävämpi. Siitä sai selkoa myös vaikkei olisi ollut Gygaxin ja Arnesonin lähipiiriä.

Primus motoriksi muodostunut Gygax kynäili vuonna 1978 Advanced Dungeons & Dragonsin, joka kokosi eri peliporukoiden variaatiot ja lisäsäännöt yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Se oli myös peruspeliä huomattavasti monimutkaisempi. D&D:tä ja AD&D:tä julkaistiin rinnakkain. Ajatuksena oli, että D&D:llä aloittaneet siirtyisivät AD&D:n pariin. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä pelien säännöt olivat monin paikoin ristiriitaisia. Käytännössä pelaajat käyttivät hyväkseen kumpaakin peliä mielensä mukaan. TSR julkaisi kahta variaatiota aina 1990-luvulle asti, kunnes D&D:n kolmas laitos yhdisti ne yhdeksi ja samaksi tuotteeksi.

TSR Dungeons and Dragons game TV commercial

TSR oli edelleen pieni amatöörimäinen kustantaja, jonka palkkalistoilla oli tässä vaiheessa paljon Gygaxin pelikavereita ja ystäviä. Julkaistut seikkailut jatkoivat pelin alkuvuosina kehiteltyä linjaa. Tärkeintä oli haastavuus, sillä peli ei saanut olla liian helppo. Vähemmän tärkeät asiat, kuten realismi ja tarina, saivat jäädä takaa-alalle. Näitä TSR:n alkuaikojen seikkailuja pidetään monissa piireissä yhä edelleen parhaina koskaan julkaistuina roolipeliseikkailuina. Gygaxin kirjoittamat Keep on the Borderlands, Expedition to the Barrier Peaks, Tomb of Horrors ja Temple of Elemental Evil olivat pelinjohtajille esikuvia. Samanaikaisesti D&D innotti monia omien fantasiamaailmojen, variaatioiden ja seikkailujen kehittämiseen.

Gygaxin kirjoittama Tomb of Horrors jäi elämään "maailman vaikeimpana seikkailuna". Se sijoittuu epäkuolleen taikurin Acererakin hautakammioon ja on kuolettavine ansoineen hyvä esimerkki D&D:n alkuaikojen peräänantamattomuudesta.

Gygaxin kirjoittama Tomb of Horrors jäi elämään “maailman vaikeimpana seikkailuna”. Se sijoittuu epäkuolleen taikurin Acererakin hautakammioon ja on kuolettavine ansoineen hyvä esimerkki D&D:n alkuaikojen peräänantamattomuudesta.

1980-luvulle tultaessa roolipelien suosio räjähti jenkeisä käsiin. Myös sijoittavat kiinnostuivat bisneksestä joka tuntui luovan rahaa miltei tyhjästä. Pelin suosion kasvaessa Gygax menetti perustamansa TSR:n hallinnan ulkopuolisille vuonna 1984. Vuosi onkin samalla D&D:n kultakauden loppu.

Uudet omistajat palkkasivat uutta väkeä ja alkoivat viedä peliä uuteen suuntaa. Laura ja Tracy Hickmanin kynäilemä Dragonlance oli uuden D&D:n lippulaiva: samanaikaisesti julkaistut seikkailut ja Margaret Weisin kanssa kirjoitettu romaanisarja tienasivat maltaita, mutta alkuperäisen äkkiväärän luolastokoluamisen kanssa niillä oli enää vähän tekemistä. Vaikutteet tulivat pikemminkin kirjallisuudesta ja elokuvista. Roolipelien omalaatuinen kerrontatapa luolastoineen ja ansoineen jäi elämään enää ihmisten kotikampanjoihin, kun julkaistut seikkailut keskittyivät yhä enemmän elokuvallisten juonien ja eeppisten maailmojen luomiseen.

niklas


Leave a Reply