Vuonna 2023 Steamissa julkaistu Dreams in the Witch House on H. P. Lovecraftin samannimiseen tarinaan perustuva seikkailupeli. Peli on kiehtova yhdistelmä perinteisestä Lucasarts-seikkailupeliä ja resurssien hallintaa, jossa pelaaja ohjaa Walter Gilman -nimistä Arkhamin yliopistoon opiskelijaa kahden kohtalokkaan kevätkuukauden aikana. Peli seuraa alkuperäistä novellia tarkkaan, mutta antaa novellin aavistuksenomaisesti vihjaamille tapahtumille huomattavasti enemmän painoarvoa.
Pelin on kehittänyt Antti Laakson pyörittämä yhden miehen firma Atom Brain Games. Adventure Game Studiolla tehtyä peliä on kehitetty jopa seitsemän vuoden ajan, ja kehitysaika näkyy yksityiskohdissa ja kaiken saumattomassa toimivuudessa. Yhden miehen peliprojektiksi Dreams in the Witch House onkin hyvin vaikuttava. Lovecraftin tarina on yksi paremmista Cthulhu-tarinoista ylipäänsä, ja sen vaatimaton rakenne on sopivan pienimuotoinen arkisen kauhun rakentamiseen.
Pelin ulkoasu on aika alkeellista pikseligrafiikkaa, mutta se ajaa asiansa hyvin, enkä kaivannut kertaakaan mitään sitä hienompaa tai immersiivisempää kokemusta. Adventure Game Studiosta on otettu kaikki irti, eikä peli tunnu lainkaan kehitystyökalulla tehdyltä. Pikselihahmot veivät omat ajatukseni takaisin erityisesti Lucasartsin klassikkopeli Maniac Mansioniin, ja vaikkei peleissä sinänsä ole hirveästi yhteistä edes grafiikan osalta, toimii kauhun ja pikseligrafiikan yhdistelmä kummassakin jokseenkin tyylikkäästi.
Mekaanisesti peli on eräänlainen sekoitus Simsiä ja Call of Cthulhu -pöytäroolipeliä. Walter Gilmanin väsymystä ja nälkää pitää hoitaa, mutta samaan aikaan pitää olla varuillaan, ettei hahmo sairastu, tai menetä sanity-pisteitään Noitatalossa koettujen kauheuksien vuoksi. Näiden perusmekaniikkojen lisäksi pelaajan on mahdollista kehittyä matemaatikkona ja okkultistina muun muassa tutkimalla Arkhamin yliopiston kirjaston kokoelmia. Kirjaston vanhan mallinen paperikortisto muodostaa ikään kuin alipelin, jota selailemalla voi löytää kaikenlaista jännää.
Vaikuttavinta pelissä on sen tarjoamat valinnat. Peli etenee päivästä päivään, ja pelaaja saa vapaasti valita keskittyy opiskeluun, artikkelien kirjoittamiseen, eri tarinalankojen selvittämiseen vai opiskelukavereiden kanssa seurusteluun. Silti tarina etenee vääjäämättä kohti lopun kammottavia tapahtumia, ja rakentaa jotenkin uudella tavalla personoidun tarinan jokaista läpipeluuta kohden. Lopussakin voi tehdä monenlaisia päätöksiä, jotka tuntuvat kaikki mielekkäiltä ja omalla tavallaan loogisilta.
Omassa läpipeluussani onnistuin löytämään Arkhamiin pesiytyneiden kultistien pesäpaikan, kirjoittamaan ikimuistoisen ja keskustelua herättäneen tutkielman okkultismin ja matematiikan suhteista, estämään kultistien kaavaileman rituaalimurhan, sekä uhraamaan viattoman pikkulapsen allekirjoitettuani Azathotin kirjan noita Keziah Masonin painostamana. Vaikkei lopetus ollutkaan lähellekään paras mahdollinen, jäi se itselle mieleen pitkäksi aikaa kun ajauduin mietiskelemään mitä olisin voinut tehdä toisin.
Peli teki toisin sanoen vaikutuksen. Pohdin pitkään pelaisinko sen vielä toistaisemiseen vaikeammalla vaikeustasolla, mutta totesin lopulta että ensimmäinen läpipeluu muodosti niin eheän ja mieleenpainuvan tarinan, ettei uudelle läpipeluulle ole tarvetta. Katselin hetken muita loppuja päästäkseni paremmin selville pelin tarjoamista eri vaihtoehdoista, mutta lopulta en kokenut tarpeelliseksi uuden pelin aloittamista. Silti Dreams in the Witch House olisi varmasti kestänyt myös useamman läpipeluun!