Viime aikoina blogi on elänyt hiljaiseloa, mutta pakko kirjoittaa jotakin Dungeons & Dragonsin 40-vuotissynttäreiden kunniaksi. Synttärit ovat siis “virallisesti” tänään, ainakin jos uskoo roolipelaamisen historiasta kaiken tietävää Jon Petersonia, joka argumentoi aika uskottavasti päivämäärän puolesta. Peterson on tehnyt synttäreiden kunniaksi myös viihdyttävän videon, jossa käy lävitse kaksitoista D&D:n historian ja kehityksen kannalta tärkeää dokumenttia, mm. Arnesonin pelimuistiinpanoja ja D&D:n ensimmäisiä pelitestausversioita. Kannattaa katsoa!
Dungeons & Dragonsin ykköspainoksen ilmestyessä vuonna 1974 oli maailma aika lailla erilainen paikka kuin nykyään. Se mitä nykyisin on vaikea ymmärtää, on kuinka pienen porukan viihdettä pelaaminen oli. Pelien tulosta valtavirtaan saa tietenkin kiittää D&D:tä ja sen jälkeläisiä. Nykyisin kokemuspisteiden kerääminen ja tasojen nousu tuntuisi olevan osa miltei jokaista digitaalista peliä, ja niitähän nykyisin riittää, aina Facebookin pikkupeleistä MMORPG:n ja konsoliroolipeleihin. Minua fiksummat ovat kirjoittaneet maailman pelillistymisestä paljon paremmin kuin mitä tähän blogikirjoitukseen saa mahtumaan.
Pelien ja pelillisyyden lisäksi maailma tuntuisi olevan nykyisin täynnä kaikenlaista fantasiaviihdettä, mikä vielä 1970-luvulla ei ollut niin itsestäänselvää. Fantasia oli silloin vielä pienen piirin juttu. Se oli myös luonteeltaan hyvin erilaista kuin nykyinen koko perheelle tuotteistettu LOTR- ja Harry Potter -kama. Fantasian noususta valtavirtaan saa tietysti kiittää Tolkien-setää, mutta tuskinpa nykyisiä megasuosittuja leffoja olisi tehty elleivät fantasiavaikutteet olisi tulleet koko kansan tietouteen D&D:n inspiroimien pelien kautta. Pelaamisen ja fantasian nykyinen suuri suosio on tietysti tuonut mukanaan kaikenlaista tällaisen puristin väheksymää typeryyttä, jota on vaikea tunnistaa alkuperäisen “D&D-hengen” mukaiseksi, mutta yhtä kaikki vaikutteet tulevat sieltä.
Itse pohdiskelen työkseni kulttuuriperintöön liittyviä kysymyksiä museoalalla. Työni puolesta saan ja joudun miettimään minkälaisia esineitä ja dokumentteja olisi syytä säilyttää jälkipolville kertomaan nykyisestä (D&D:n synnyttämästä) peliyhteiskunnastamme. Roolipelaaminen kulttuurisena ilmiönä on oleellinen koko 2000-luvun yhteiskunnallisen kehityksen näkökulmasta. Samalla on tärkeä muistaa, että 40 vuoden aikana roolipelien perusolemus on muuttunut moneen kertaan, 80-luvun tarinallisista Dragonlanceista 90-luvun Vampire-tunnelmointiin ja nykyisiin kokeellisiin indiepeleihin. Myös nykyiset digitaaliset roolipelit ovat hyvin erilaisia kuin niiden esi-isä D&D.
Roolipelaamisen historia on osa meidän kaikkien yhteistä kulttuuriperintöämme, siinä missä Suomen kansallismuseossa esillä olevat rukinlavat ja vaikkapa arkeologiset löydöt. Miten tätä kulttuuriperintöä voisi parhaiten tallentaa? Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Ketkä ovat suomalaisen roolipelihistorian keskeisiä hahmoja? Miten roolipelaaminen näkyy suhteessa suomalaisen digitaalisen peliteollisuuden menestystuotteisiin? Voisiko jälkipolvista olla kiinnostavaa tietää, kuinka monella nykyisin menestyneessä pelifirmassa työskentelevistä on roolipelitausta ja miten se on vaikuttanut pelien suunnittelemiseen?
Toisaalta, jos roolipelejä ajatellaan vain digitaalisten pelien “esiasteena”, unohtuu että roolipelit itse asiassa ovat monella tapaa monimutkaisempia ja kehittyneempiä kuin nykyiset digitaaliset pelit. Itse asiassa koko kysymyksen voisi kääntää päälaelleen, ja todeta että digitaaliset pelit ovat tähän päivään mennessä pystyneet “ottamaan haltuun” vain pienen osan roolipelien potentiaalista. Siinä mielessä D&D ei ole digitaalisen pelaamisen esiaste, vaan itse asiassa siihen sisältyy jo valmiiksi kaikki mitä myöhemmin on tullut. Esimerkiksi Gygaxin satunnaistaulukoiden pohjalta tehty Dungeon Robber, josta kirjoittelin loppukesästä, on itse asiassa paitsi analogisen pelaamisen apuväline, myös ihan pätevä digitaalinen peli.
Näin D&D:n syntymäpäivän kunniaksi tekee mieli todeta, että ihmisten välisen vuorovaikutuksen loputtomaan potentiaaliin perustuvat perinteiset roolipelit ovat paljon enemmän kuin mitä digitaaliset pelit voivat koskaan olla…
1 comment