Edistynyt lohikäärmeen luola

“Character background is what happens between levels one and six.” -Ernest Gary Gygax

Äärimmäisen vaikutusvaltainen Advanced Dungeons & Dragonsin ensimmäinen laitos julkaistiin 1977 – 1979. AD&D on monelle yhä edelleen kaiken roolipelaamisen alku ja juuri. Sekä Monster Manualin (1977) Player’s Handbookin (1978) että Dungeon Master’s Guiden (1979) kannessa ilmoitetaan kirjoittajaksi Gary Gygax, joka viimeistään tässä vaiheessa oli tuoreen roolipeliteollisuuden vaikutusvaltaisin hahmo.

Alkuperäisestä Monster Manualista löytyy kaikkea Aerial Servanteista ja Ankhegeista Xorneihin, Yeteihin ja Zombeihin. Kannessa on David Sutherlandin taidetta.

Alkuperäisestä Monster Manualista löytyy kaikkea Aerial Servanteista ja Ankhegeista Xorneihin, Yeteihin ja Zombeihin. Kannessa on David Sutherlandin taidetta.

AD&D on Gygaxin magnum opus, johon kirjoittaja panosti kaiken aikansa OD&D:n julkaisemisen jälkeen.  Itse asiassa Gygax toimi paitsi kirjoittajana myös toimittajan roolissa. Sääntökirjoihin on koottu ja kodifioitu valtava määrä eri peliporukoissa käytettyjä sääntövariaatioita ja taulukoita; kaikkea uusista roduista (maahiset, puoiörkit), hahmoluokista (bardi, samooja) ja “elämänkatsomuksista” (9 alignmentia OD&D:n 3:n sijaan) taistelusääntöjen uudistamiseen. Sääntöjä on OD&D:n verrattuna paljon: Monster Manualissa 113 sivua, Player’s Handbookissa 130 sivua ja Dungeon Master’s Guidessa hulppeat 240 sivua äärimmäisen pientä pränttiä sivun laidasta toiseen.

Alkuperäisen Player's Handbookin kansi on helposti yksi ikonisimmista ja tunnelmallisimmista roolipelikansista koskaan; C. A. Trampierin taidetta.

Alkuperäisen Player’s Handbookin kansi on yksi ikonisimmista ja tunnelmallisimmista roolipelikansista koskaan; C. A. Trampierin taidetta.

AD&D on yhä edelleen ylittämätön aarreaitta ideoita ja apua tarvitsevalle pelinjohtajalle. Dungeon Master’s Guiden ja Player’s Handbookin sadat eri taulukot mahdollistavat melkein minkä vain generoimisen tyhjästä. Jos tarvitaan taulukkoa hulluuden eri muodoille, kultasepän taitotasolle tai tuulen suunnalle, niin sellaiset löytyvät kirjojen kansien välistä. DMG:ssä on peräti taulukko erilaisille prostituoiduille, jos sellaista sattuisi tarvitsemaan.

Dungeon Master's Guiden pahamainen taulukko erilaisille prostituoiduille.

Dungeon Master’s Guiden pahamainen prostituoituja kuvaileva taulukko.

AD&D on myös merkki roolipelaamisen muuttumisesta; sillä se on kaukana OD&D:n harrastelijamaisuudesta ja kepeydestä. OD&D:n yllättävän suosion myötä TSR:ssä oli huomattu että roolipeleille oli kysyntää myös strategiapelaajayhteisön ulkopuolella. Firman vastauksena oli AD&D:n avulla alulle pantu maailmanvalloitus, jonka ensimmäinen askel oli pelityylien ja sääntöjen yhtenäistäminen: AD&D:n kolme kirjaa jotka muodostavat kokonaisen tuoteperheen. Näin Gygax itse kirjoittaa The Dragon -lehden numerossa 26:

Because D&D allowed such freedom, because the work itself said so, because the initial batch of DMs were so imaginative and creative, because the rules wre incomplete, vague and often ambiguous, D&D has turned into a non-game. That is, there is so much variation between the way the game is played from region to region, state to state, area to area, and even from group to group within a metropolitan district, there is no continuity and little agreement as to just what the game is and how best to play it.

Kaikesta tästä huolimatta AD&D:n ensimmäinen laitos on vielä kaukana myöhempien laitosten poliittisesta korrektiudesta. Sen maailma on myöhempää “siistittyä'” TSR-linjaa monimuotoisempi prostituoituineen, kaaosjumalineen ja avoimen ahneine seikkailijoineen. Silti AD&D:ssä on myös roolipelaamisen 1980- ja 1990-luvuilla kokeneen valtavan muutoksen siemen.

Demoni näyttää seikkailijoille "taivaan" merkit. David Sutherlandin taidetta.

Demoni näyttää seikkailijoille “taivaan” merkit. David Sutherlandin taidetta.


Leave a Reply