Secrets of Blackmoor -ryhmä Facebookissa tarjoaa ainutlaatuisia näkymiä roolipelaamisen syntyyn 70-luvun alun Minnesotassa, kohta 50 vuotta sitten. Ryhmässä on nyt nähtävillä skannauksia John Sniderin kaukaisella 70-luvulla tekemistä upeista Egg of Coot -kartoista. Egg of Coot on Blackmoor-kampanjan häilyväinen “pahisten” puoli, josta Snider vastasi.
Klassiset D&D:n ulkoilmakartat ovat joko 6 tai 30 mailia, eli n. 10 tai 50 kilometriä, heksan keskipisteestä toiseen. Olen itse pelannut menestyksekkäästi kummalakin mittakaavalla ja viime aikoina tykästynyt yhä enemmän 50 kilometrin heksoihin, joista tosin on vielä toistaiseksi paljon vähemmän kokemusta.
50 kilometrin heksat ovat näppäriä, koska niiden koko vastaa suunnilleen matkaa, jonka seikkailijat yhdessä päivässä vaeltavat. Tällöin on helpointa, jos pelinjohtaja päättää että joka päivä liikutaan yksi heksa. Hyvin simppeliä, hyvin nopeaa ja hyvin abstraktia. 10 kilometrin heksat ovat puolestaan näppäriä, koska 10 kilometriä vastaa suunnilleen sitä matkaa, minkä avoimessa maastossa näkee ja sitä pienempiä heksoja en ole oikeastaan kaivannut ulkoilmaseikkailuissa.
John Sniderin upeat Egg of Coot -kartat kuitenkin saavat minut pohtimaan asiaa uudemman kerran. Blackmoorissa käytettiin 10 mailin heksoja, joten Sniderin tarkempien karttojen heksat ovat n. 2 kilometriä. Vaikka kartat ovat upeita, tuntuu 2 kilometri silti pieneltä välimatkalta. Näkisin että tarkemmille heksakartoille on todellista tarvetta vasta kun käytetään 50 kilometrin heksoja.
Jos käytetään heksojen kokona 50 kilometriä, kuvaa kukin heksa jo 2000 km2 kokoista aluetta, joka on todellisuudessa valtavan kokoinen. Se vastaa jo isokokoista suomalaista kuntaa, kuten Kajaania, Saloa tai Hämeenlinnaa. Sen kokoisen alueen asukaslukukin lasketaan helposti tuhansissa, vaikka käytettäisiin kuinka pientä väestötiheyttä. On selvää, ettei sen kokoisessa alueessa voi mitenkään nähdä tai tutkia kaikkea, joten tarkempaa tutkimusta varten voidaan siirtyä tarkempiin heksoihin.