Olen syksyn mittaan osallistunut pari kertaa ohjattuun Dungeons & Dragons -pelaamiseen Adventurers Leaguen kautta. Pelejä on joka lauantai paikallisessa pelikaupassa, ja niistä peritään pieni osallistumismaksu, johon kuuluu vähän purtavaa. Suhteessa peliaikaan maksu on minimaalinen, eikä Adventurers Leaguella käsittääkseni edes saa tehdä voittoa. Järjestäminen tapahtuu siis vapaaehtoispohjalta ja järjestäjät vaikuttaisivat pääosin olevan pari-kolmekymppisiä, kun taas pelaajien ikähaitari ulottuu perheen kanssa pelaavista lapsista teineihin ja vähän vanhempiinkin. Pelaajia on seuraamillani kerroilla ollut kymmenen hengen kummallakin puolen, eli yhdestä kolmeen pelipöytää.
Pelaaminen on ollut ihan hauskaa ja pelikaverit kivoja, mutta onhan Adventurers Leaguen perusajatus vähän eri kuin mitä minulla on D&D:stä. Koska ohjatussa pelaamisessa pelataan sama Forgotten Realms -seikkailu ympäri maailmaa tuhansien ellei kymmenien tuhansien pelaajien voimin joka viikko, tarvitaan siinä ihan valtava määrä julkaistua materiaalia. Sitä onneksi löytyy, mutta taso ei välttämättä aina ole kovinkaan kummoinen. Tähän mennessä olen osallistunut karavaanin suojeluun ja hullun taiteilijan luomien hirviöiden nitistämiseen, joten teemat tuntuisivat istuvan tiukeasti “renaissance fair” -tyyppiseen pseudonykyaikaan.
Koska kaikkien tuhansien peliporukoiden on periaatteessa tarkoitus läpäistä seikkailu ja vieläpä samalla tavalla, ovat seikkailut myös aika rajusti ratakiskoitettuja. Taistelut ja haasteet ovat helppoja, ellei peliryhmä sitten tee mitään täysin ääliömäistä tai heitä todella huonosti. Pelinjohtajien päätehtävä tuntuu olevan seikkailun pitäminen raiteillaan, ja kaiken vähänkin luovan pelaamisen kitkeminen porukasta. Adventurers Leaguen sääntöjen mukaan hahmot eivät esim. voi rikastua muuten kuin seikkailuissa kuvatusti, joten “player skill” ulottuu lähinnä taisteluihin.
Jotenkin sotii minun perusluonnettani vastaan ettei luovuudelle anneta sijaa, mutta toisaalta ihan mielenkiintoista seurata erilaisten pelinjohtajien ja pelaajien työskentelyä näissä tiukoissa raameissa. Kiinnostavaa myös huomata että mukana on paljon nuoria ja ensikertalaisia, joille roolipelien perusajatus on kuitenkin hyvin selkeä kaikkien mahdollisten tietokone- ja konsolipelien vuoksi. Vielä ei olla päästy ihan pelaamisen parhaimmistoon, mutta “on se sentään D&D:tä“…