Save vs. death

Pelaajahahmojen kuolemat ovat D&D:n kauheimpia ja kauneimpia asioita. Joskus hahmo kuolee aivan turhaan, toisinaan kohtaloa on koeteltu jo liiankin kauan. Melkein aina kuolema kuitenkin jää mieleen. Nykypelaajalle saattaa tulla järkytyksenä, ettei alle yhteen kestopisteeseen pudonneella hahmolla ole enää paluuta vanhan koulukunnan peleissä. Ja vaikka D&D:stä löytyy kaikenlaista kuolleiden hahmojen henkiinherättämisikeinoja, ovat sen tason taiat usein realismia vasta yli vitostason hahmoille. Sitä ennen kuolleet yksinkertaisesti pysyvät kuolleina.

Joka kampanjalle ei tällainen julma lähestymistapa toimi. Joskus riittää että pelinjohtaja pitää huolen siitä, että pelaajat saavat haltuunsa muutaman toivomussormuksen tai muun kuolemaa huijaavan ominaisuuden pelin alkumetreillä. Toisinaan tarvitaan ehkä hieman anteeksiantavampaa kuolemasääntöä. Yksi suosittu tapa on antaa hahmojen pudota tiettyyn määrään miinuskestopisteitä (useimmiten -10hp) ennen kuolemaa, mutta toinen liittyy pelastusheittoon kuolemaa vastaan.

Joskus D&D tuntuu julmalta kuolemantanssilta.

Itse kokeilen tällä hetkellä kumpaakin sääntöjä ikään kuin rinnan, kun Avalon-kampanjassamme hahmot kuolevat vasta -10:ssä kestopisteessä ja Salaperäinen saari -kampanjassa miinukselle pudonneet hahmot joutuvat heittämään pelastusheiton. Salaperäisen saaren systeemi toimii niin, että jos hahmo putoaa nollaan kestopisteeseen, on hän tajuton, eikä välittömässä kuolemanvaarassa. Koska kampanjassa on maagisen parantamisen lisäksi aika avokätiset luontaisen paranemisen säännöt ja hahmot voivat oppia kestopisteitä palauttavaa kirurgiaa, on hahmon selviäminen todennäköistä.

Aina kuolemaa ei pääse pakoon.

Alle nollaan kestopisteeseen pudonneet hahmot ovat toinen tarina! Jos hahmo putoaa alle nollaan, joudutaan aina heittämään pelastusheitto kuolemaa vastaan (save vs. death), mutta niin etteivät epäonnistuneet hahmot suoraan putoa pelistä, vaan saavat pysyviä vaurioita. Pysyvät vauriot kohdistuvat satunnaisesti suoraan johonkin kuudesta ominaisuudesta (voimakkuus jne), niin että ominaisuus laskee pysyvästi niin monella pisteellä kuin mitä pelastusheitto epäonnistui. Julmaa, eikö?

Homma ei kuitenkaan ole näinkään yksinkertainen, vaan heittoon tulee lisäksi muuttuja sen mukaan kauanko hahmo on ollut miinuskestopistellä. Jos hahmo saadaan pystyyn kymmenen minuutin sisään, tulee heittoon +2, mutta jos siinä menee päiväkausia, tulee jokaisesta päivästä heittoon -2. Nopeasti toimimalla on vähän parempi mahdollisuus pelastaa toveri ehjin nahoin, mutta muutaman päivän kuolemanvaarassa olleen hahmon palauttaminen elävien kirjoon entisessä kunnossaan on jo aika epätodennäköistä.

Leave a comment