Erämaan demografiaa

Elsir-joen takaista erämaata suunnitellessani olen joutunut pohtimaan jonkin verran fantasiamaailman luomista lukujen kautta. Heti ensimmäiseksi kävi selväksi, ettei Kingmakerin heksojen koko 12 mailia laidasta laitaan yksinkertaisesti toimi Elsir-laakson tapauksessa. 12 mailin kokoinen heksa on itse asiassa valtava: noin 300 neliökilometriä heksaa kohden, eli melkein kaksi kertaa Helsingin kaupungin maa-alueen kokoinen. Siirryin nopeasti käyttämään pienempiä heksoja, joiden koko on 6 mailia laidasta laitaan. Luku on itse asiassa melkein sama kuin Gygaxin ja Arnesonin 5 mailin heksakoko, mutta kuusi on heksan tapauksessa vitosta näppärämpi numero muita asioita mitattaessa.

Sen jälkeen ryhdyin piirtämään aluetta kartalle, jossa korvaamattomana apuna toimi Hexographer-niminen ja roolipelien erityistarpeet huomioiden kehitetty karttaohjelma. Kun Hexographerin tekemä jälki on ihastuttavan lähellä legendaarista Grayhawk-karttaa tai Mystaran Gazetteer-karttoja, eli juuri sellaista kuin halusinkin, on Elsir-laakson kartoittaminen ollut todella nautinnollista. Ohjelmaa voi käyttää ilmaiseksi netin kautta, mutta päädyin ostamaan sen muutaman lisäominaisuuden vuoksi, siitäkin huolimatta että ohjelma on hinnoiteltu vähän turhan yläkanttiin ($ 25,95). No, hyvään tarkoitukseen meni raha.

En viitsi laittaa tänne vielä omaa Elsi-kartaani, mutta tällaista jälkeä Hexographerilla saa tehtyä aika vaivattomasti.

En viitsi laittaa tänne vielä omaa Elsif-kartaani, mutta tällaista jälkeä Hexographerilla saa tehtyä aika vaivattomasti.

Kun alueita aletaan pelaajien toimesta kansoittamaan, voidaan kuuden mailin heksakoolla todeta että sopivassa ilmanalassa sijaitsevalla ja tiheästi asutetulla alueella on n. 500-1000 asukasta heksaa kohden. Tämä siis jos oletetaan fantasiamaailmoille sopiva n. 6 – 15 asukasta neliökilometriä kohden. Luku vaikuttaa sopivalta rajaseutujen asukaslukua laskettaessa, varsinkin jos ajatellaan että keskiaikaisilla Brittein saarilla (1300-luvulla) oli n. 40 asukasta neliömailia kohden, eli n. 16 neliökilometriä kohden. Tämä luku pätee tietysti vain kaupunkien lähellä oleviin alueisiin, varsinaiset erämaat ja vuoristot ovat huomattavasti tyhjempiä.

Entäpä liikkuminen? Kuinka suuren alueen tutkimusmatkailijat voivat tutkia päivässä? Taas on hyvä ensin kurkistaa historiaan. Järjestelmälliset ja hyvin organisoidut roomalaiset legioonat kulkivat säännöllisesti 24 mailia päivässä, muonajuhdat ja -vaunut toki vain puolet siitä. 24 mailia päivässä, eli 4 heksaa, tuntuisi siten olevan ihan sopiva matkavauhti seikkailijoille helppokulkuisessa maastossa. Vauhti putoaa alle puoleen jos liikutaan vaikeakulkuisessa metsässä, kuten jokainen Suomenkin metsissä liikkunut vaeltaja hyvin tietää, ja vielä alle sen vuorilla ja rämeillä liikuttaessa. Tästä seuraa että päivävauhti on 2 heksaa metsässä ja vain yksi heksa sitä vaikeakulkuisemmassa maastossa.

Ihmisiä virtaa kohti länteä. (Kirjakauppoja Spassky-sillalla, Apollinary Vasnetsov (1800-luku))

Ihmisiä virtaa kohti länttä. (Apollinari Vasnetsov (1800-luku))

Kokonaisen heksan tarkka tutkiminen ja siitä varmistuminen että alue on asutuskelpoinen, vie tietysti paljon pidempään. Sopiva luku on 1-5 päivää, taas riippuen maaston laadusta ja näkyväisyydestä. Kun pelihahmojen haltuunsa saama alue on varovaistenkin arvioiden mukaan reilusti yli 100 heksaa, riittää siinä tutkimista. Eiköhän meillä riitä pelattavaa vielä pariksi vuodeksi eteenpäinkin…


Leave a Reply