D&D:n historiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea Jon Petersonin hieno juttu alkuperäisen D&D-elokuvan tuotannosta ja siitä, miksei elokuvaa koskaan julkaistu. Gary Gygaxin esikuvina elokuvan valmisteluissa olivat ensimmäinen Star Wars -elokuva ja Spielbergin Raiders of the Lost Arc, mutta D&D-elokuvaprojektista valmistui monen vuoden vääntämisen jälkeen lopulta pelkkä käsikirjoitus, vaikka samanniminen animaatiosarja toki osia elokuvasta lainaileekin. Hyvien ja tunnelmallisten fantasiaelokuvien tekeminen on tunnetusti… Continue reading Alkuperäisen D&D-elokuvan käsikirjoitus
Tag: d&d
“Näytä, älä kerro” koskee myös pelaajia?
Pahimmillaan roolipelaaminen on vain nopanheittoa. Noppien heittelyssä ei sinänsä ole mitään vikaa, sillä järkevästi käytettyinä nopat toimivat kuten niiden on tarkoituskin: jännityksen nostattajina, epävarmuustekijöinä, jumalten johdatuksena. Näin on erityisesti taistelussa, varsinkin jos systeemi mahdollistaa sen, että pelaajahahmoilla on todellinen mahdollisuus kuolla tai muuten kärsiä heittojen seurauksena. Mutta jos nopanheittoja on liikaa, EIKÄ niillä ole tarpeeksi… Continue reading “Näytä, älä kerro” koskee myös pelaajia?
Mikä ihmeen spinelli?
D&D:n uudet ja vanhat valmisseikkailut ovat täynnä mitä ihmeellisimpiä koruja ja jalokiviä, joiden tyyppi ja väritys kuvaillaan hämmentävällä tarkkuudella. Itse olen usein ihmetellyt tätä fiksaatiota erilaisiin jalokiviin ja niiden nimiin: spinelli, jaspis, krysoberylli, turmaliini, berylli. Miksi tämä fiksaatio jalokiviin ja niiden luokitteluun? Mitä väliä sillä on, onko löydetty jalokivi spinelli vai krysoberylli? Nykyisin sillä ei ole olekaan väliä.… Continue reading Mikä ihmeen spinelli?
Pikkuruhtinaat: Papeilta pääsy kielletty?
Papit ovat turvallisuuden ja jatkuvuuden symboli. Ne ovat D&D:n tapa sanoa, että kaikki on ihan hyvin, silloinkin kun maailma on täynnä toinen toistaan kammottavampia hirviöitä ja otuksia. Ilman pappeja D&D:n pelaaminen on tietysti paljon vaarallisempaa, mutta jos ne ovat mukana, on pelaaminen pahimmillaan (vai parhaimmillaan?) “renaissance fair” -tyyppistä kaikilla-on-kivaa-fantasiaa, jossa sankarit porskuttavat ikuisesti hyvän puolesta,… Continue reading Pikkuruhtinaat: Papeilta pääsy kielletty?
200. blogikirjoitus
Niklas: Limun ropellukset on edennyt kunnioitettavaan kahdensadan blogikirjoituksen ikään. Touhu on syksyn ajan jatkunut pitkälti entisenlaisena, joskin kirjoitusten tahti on vähän hiipunut kesän määristä. Kaikki näyttää kuitenkin tulevaisuuden suhteen valoisalta, sillä Limun Ropellusten maailmanvalloitussuunnitelma etenee suunnitelmien mukaan. Mutta mistä tässä kaikessa on oikein kyse? Itselläni pelaaminen on jatkunut viimeisen puolivuotisen ajan edelleen kiitettävän tiivistahtisena. Viikottainen Elsirin laakso -kampanja… Continue reading 200. blogikirjoitus
Voivatko tytötkin pelata roolipelejä?
No tietenkin voivat! Tämä Sarah Darkmagicin artikkeli D&D:n alkuajoista ja sukupuolirooleista oli kovin kiinnostava, kannattaa lukea. Bonuksena jutussa on paljon hienoja kuvia 1970-luvun lopun pelaajista ja pelityyleistä.
Onneksi olkoon, Dave Arneson!
Ajatuksena oli kirjoittaa jotakin pientä Dave Arnesonista tämän syntypäivän (1.10.) johdosta, mutta unohdin! Tässä kuitenkin muutamia ajatuksia, pari päivää myöhässä: Dave Arneson muistetaan parhaiten Dungeons & Dragonsin toisena kehittäjänä, mutta myös D&D:n oikeuksista (ja rahasta) tappelevana riitapukarina, joka voitti TSR:ä ja Gygaxia vastaan käymänsä oikeusjutut 1980-luvulla. Osuvampi titteli Arnesonille olisi kuitenkin “roolipelaamisen keksijä”, kuten vähän… Continue reading Onneksi olkoon, Dave Arneson!
“Ahneus kasaa, kuolema tasaa.”
Koristellut pyhimykset (“jeweled saints”) ovat erikoinen kristinuskon historiaan liittyvä juttu, jossa Rooman katakombeista löydettyjä “pyhimysten” luurankoja lähetettiin Alppien ylitse Etelä-Saksaan ja muille katolisille alueille 1500-1600-luvuilla. Saksassa oletetut pyhimysten luurangot sitten koristeltiin ylettömillä rikkauksilla osana vastauskonpuhdistuksen tavoitetta palauttaa katoliselle kirkolle ja sen pyhimyksille niiden vaatima loisto. Lopputuloksena on kirkon vuosisatoja häpeissään piilottelema ilmiö, jossa luultavasti ihan tavallisten… Continue reading “Ahneus kasaa, kuolema tasaa.”
Pikkuruhtinaat: Ostrina
Ostrina on varakas ja hyvinvoiva kreivikunta Celadon-järven lounaisrannikolla. Sitä hallitsee kreivitär Adele “Antelias” Daniess (sor6), jonka mies, kreivi Agserorm Daniess, kuoli vuosia sitten rajakahakassa Viridiumin joukkojen kanssa. Vielä nuorella ja kauniilla kreivittärellä ei ole lainkaan lapsia, joskin huhutaan että Agserorm olisi jättänyt jälkeensä avioliiton ulkopuolisen äpäräpojan. Läpi Elysian juorutaan kreivittären uudesta puolisosta, mutta sellaista ei… Continue reading Pikkuruhtinaat: Ostrina
Peli ilman voittajia
“The [early] accounts of Dungeons & Dragons ignore the fate of nations and focus instead on the episodic unfolding of a fictional life, that of a person, and thereby created something new: a wargame without wars, a miniature game without miniatures, and a game without a winner or even an ending.” — Jon Peterson: Playing at… Continue reading Peli ilman voittajia