Kirjoittelin viime viikolla siitä, miten aikalaiset näkivät 1970-luvulla Dungeons & Dragonsin ennen kaikkea työkalupakkina, jonka avulla kukin pelinjohtaja luo oman versionsa pöytäroolipelaamisesta. Pelin alun perinkin puutteelliset säännöt jättivät jälkeensä ikään kuin luovan aukon, jonka kukin pelinjohtaja tai peliporukka täytti omalla tavallaan. Tällainen ajatus pöytäroolipeleistä on omasta mielestäni hyvin inspiroiva ja olen ainakin osittain samaa mieltä.… Continue reading D&D on kokoelma minipelejä
Category: Pohdintaa
Työkalupakki vai peli?
Lueskelin hiljattain Jon Petersonin The Elusive Shiftin (2022), jossa käydään lävitse sitä, miten 70-luvun roolipelikulttuuri syntyi sotapelaajien ja scifi-fandomin vuoropuheluna, tai ehkä pikemminkin kahden hyvin erilaisen kulttuurin törmäyksessä. Kirja on oikein suositeltavaa lukemista kaikille roolipelien historiasta kiinnostuneille ja yllätyin taas kerran kuinka monet uusina pitämämme keskustelut ovat itse asiassa paljon vanhempaa perua. Yksi kiinnostava huomio,… Continue reading Työkalupakki vai peli?
RIP Jim Ward
Legendaarinen pelisuunnittelija James “Jim” Ward menehtyi maaliskuussa pitkän sairauden jälkeen. Siitä asti on ollut tarkoitus kirjoittaa hänestä jonkinlainen muistokirjoitus, mutta pääsin aiheeseen käsiksi vasta nyt. Ward on keskeinen hahmo roolipelihistorian kannalta, sillä hän oli mukana jo Gygaxin alkuperäisessä Greyhawk-kampanjassa ja yksi TSR:n pitkäaikaisimpia suunnittelijoita. Ei liene ihme, että Wardilla oli matkan varrella sormensa pelissä monissa… Continue reading RIP Jim Ward
Shadow Empire
Innostuin keväällä pelailemaan Shadow Empire -nimistä strategiatietokonepeliä. Peli pohjaa saman suunnittelijan jo sinänsä viihdyttävään Advanced Tacticsiin, jossa mallinnetaan operatiivisella tasolla toisen maailmansodan sodankäyntiä hex&counter-hengessä, mutta tietokoneelle sopivassa muodossa. Advanced Tactics ei ole pelkkä peli, vaan pikemminkin pelimoottori, jonka varaan voi hyvin luoda monia muitakin ympäristöjä. Shadow Empiressä Advanced Tacticsista tutun taktisen tason päälle lisätään todella… Continue reading Shadow Empire
Kampanjaidea: Kaapparit Itämerellä
Olisi välillä kiva pelata jotakin historiallista roolipeliä. Salaperäisen saaren fantastinen 1600-luku oli oikein hauskaa, mutta varsinaisesta historiallisuudesta siinä ei ollut kyse, vaan kampanja oli tiiviisti kiinni seikkailukirjallisuuden perinteissä ja D&D-troopeissa. Yksi hieman historiallisempi idea mikä on pyörinyt mielessä jossakin vaiheessa on ns. saltbox-kampanja Itämerellä Vitaaliveljien aikaan 1300-luvun lopulla, aikana jolloin Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen kamppaili… Continue reading Kampanjaidea: Kaapparit Itämerellä
Salaperäinen saari post mortem
Pelasimme tämän viikon keskiviikkona loppuun puolitoista vuotta kestäneen Salaperäinen saari -kampanjamme. Kampanjaa pelattiin yhteensä 22 pelikertaa, mutta niin että välissä oli välillä jopa useiden kuukausien taukoja. Intensiivisimmät pelirupeamat ajoittuvat tämän vuoden kesään, alkukevääseen, viime vuoden kesään ja puolentoista vuoden takaiseen tammi-helmikuuhun. Salaperäinen saari on perusluonteeltaan hiekkalaatikkokampanja, jossa vuoden 1650 ranskalaiset tutkimusmatkailijat tutkiavat eteläiseltä Tyyneltä valtamereltä… Continue reading Salaperäinen saari post mortem
Mikä on oleellista roolipeleille?
Pelisuunnittelussa ja pelien analysoinnissa voidaan käyttää erilaisia teoreettisia malleja, jotka auttavat ymmärtämään, mitä ihmiset peleiltä haluavat ja toivovat. Parhaimmillaan tällaiset mallit auttavat meitä ymmärtämään pelien syvempää olemusta ja mahdollistavat uusia ajatusrakenteita. Yksi tällainen teoreettinen malli on “MDA Framework“, jossa ymmärretään pelien viehätys kahdeksan eri esteettisen arvon tai kategorian kautta: Sensation (Game as sense-pleasure): Player enjoys memorable… Continue reading Mikä on oleellista roolipeleille?
Kampanjaidea: Haamulinna
Monet roolipeliseikkailut sijoittuvat Forgotten Realmsin kaltaisiin geneerisiin korkeafantasiamaailmoihin. Muitakin vaihtoehtoja, vaikkapa miekka ja magia -henkisiä barbaarimaailmoja, tietysti on, mutta seikkailujen ja julkaistujen kampanjoiden pääpaino on silti geneerisessä “D&D-fantasiassa”. Yksi aikoinaan suosittu roolipelityyli oli goottilainen romantiikka ja kauhu, mutta siitä on suodattunut D&D-fantasian nykyiseen muotokieleen vain pieniä hippusia. Goottilaisen romantiikan ja kauhun ytimessä on nykyisin kliseisiksi… Continue reading Kampanjaidea: Haamulinna
Roolipelikarttojen eri funktiot
Roolipeleissä käytetään usein karttoja, mutta harvemmin pohditaan sitä, minkälaisia funktioita niillä on. Pohdiskelimme vuosi sitten Mielikuvituksen maantiede -näyttelyn yhteydessä erilaisten pelikarttojen rooleja ja merkityksiä. Huomasimme ainakin sen, että kartat ovat monimutkainen kulttuurinen väline, joka taipuu yllättävän monenlaiseen esittämiseen. Palaan nyt aiheeseen ja nostan keskusteluun kolme pöytäroolipelien näkökulmasta oleellista kartan funktiota. Karttoja ajatellaan perinteisesti suunnistamisen apuna,… Continue reading Roolipelikarttojen eri funktiot
Pöytäroolipelit suurten mittakaavojen mediana
Julkaistut roolipeliseikkailut keskittyvät usein (turhiin) yksityiskohtiin, kuten vaikkapa linnan keittiön varustelutasoon tai kampanjan pääpahikseksi ajatellun EPH:n taustatarinaan. Koska julkaisut ovat usein pienimuotoisia ja vaatimattomia, jäävät myös odotukset roolipeleistä sellaisiksi. Jos olen jotakin OSR-design-periaatteilta oppinut, on se että pöytäroolipelit soveltuvat pienten ja tarkkojen tarinoiden sijaan erinomaisesti isojen kokonaisuuksien käsittelyyn. On ihan hyväksyttyä kehitellä mahdollisimman tarkka ja… Continue reading Pöytäroolipelit suurten mittakaavojen mediana