Laatu roolipeleissä

Roolipeliharrastajien parissa käydään aika ajoin keskustelua pelien laadusta. Minkälaista on hyvä, tai laadukas roolipelaaminen? Miten se eroaa huonosta tai huonolaatuisesta pelaamisesta? Perinteisesti on ajateltu, että hahmoon eläytyminen on keskeisin laadun kriteeri. Tähän viitataan ja tukeudutaan lukemattomien roolipelien esipuheissa tai pelaamisohjeissa, mutta myös foorumikeskusteluissa ympäri internetin. Se, joka puhuu ja ajattelee hahmonsa näkökulmasta, on tämän käsityksen… Continue reading Laatu roolipeleissä

Miksi puhutaan vain säännöistä?

Roolipelikeskustelu on viime vuosina keskittynyt sääntöjen pohtimiseen. “System does matter”, väitetään. Sen jälkeen ryhdytään pitkälle vietyihin vertailuihin eri systeemien välillä, sillä keskustelun perusväittämä on, että säännöt ovat olemassa jonkin tietyn pelitavan mahdollistavana rakenteena, joten niiden laatijalla on aina mielessä jokin “oikea” tapa pelata roolipelejä. Jos peliporukalleen ehdottaa uutta kampanjaa, kääntyy puhe aika nopeasti käytettäviin sääntöihin; “millä säännöillä pelataan?” Säännöt… Continue reading Miksi puhutaan vain säännöistä?

Totta vai tarua?

Roolipelien yhteydessä puhutaan vähän väliä pelien ja pelaamisen realistisuudesta. Useimmiten realismia kaivataan lisää, mutta mitä sillä loppujen lopuksi tarkoitetaan? Jos jokin tapahtuma, hahmo tai teko ei ole realistinen, niin mitä se sitten on? Kuinka realistisia tai epärealistisia kuvitteelisen maailman tapahtumat lopulta voivat ovat? Realismikeskustelulla on pitkät juuret. Jo antiikissa puhuttiin taiteiden ja tarinankerronnan yhteydessä mimesiksestä,… Continue reading Totta vai tarua?

Ei merille vaan metsään

Tämä blogikirjoitus piti julkaista jo aikaa sitten, mutta jäin jostain syystä puntaroimaan sen sisältöä. En ole vieläkään varma allekirjoitanko sitä täysin, mutta julkaistaan se nyt silti… — Peluutin loppukeväästä pitkän session Pathfinderin Skull & Shackles adventure pathia. Paperilla homma vaikutti hyvältä: pelihahmot heräävät piraattilaivan uumenista ja huomaavat joutuneensa vastoin tahtoaan shanghaijatuiksi merirostopuuhiin. Iso osa pelaajista… Continue reading Ei merille vaan metsään

Hyvästä pelistä kerrotaan tarinoita

Jo ennen nykyistä retroilupuremaani olen useasti pohtinut hyvän pelin määritelmää, joko yksin tai porukalla kaljojen äärellä. Määritelmiä on tietysti monenlaisia ja monet niistä ovat varmasti oikein hyviä. Itseni kohdalla olenkin kuitenkin päätynyt siihen, että parhaiten roolipelin voi arvottaa sen perusteella, kuinka mielellän siitä kertoo tarinoita jälkikäteen. En suinkaan tarkoita mitä tahansa tarinoita (“ja niin Yragornista… Continue reading Hyvästä pelistä kerrotaan tarinoita

Sankareita, onko heitä?

Pohdin pari blogikirjoitusta sitten roolipelien ja tarinan suhdetta. Totesin ettei nykyisin turhan yleinen “pelinjohtaja kehittää tarinan, joka sitten pelataan yhdessä lävitse” ole välttämättä järkevin ja palkitsevin tapa pelata. Ei vaikka seikkailulle olisi monta erilaista mahdollista loppua.Tällaisessa tarinavetoisessa roolipelaamisessa, jonka esimerkkinä voi toimia vaikkapa Dragonlance-sarja tai nykyisin suurin osa Paizon Adventure Patheista, seikkailu on useimmiten kirjoitettu… Continue reading Sankareita, onko heitä?

Tarinaa vai ei?

Missä vaiheessa roolipelistä tulee tarina? Tarviiko sen ylipäänsä olla sitä? Kysymys on monipolvinen ja vaikea. Arnesonin, Gygaxin ja kumppaneiden alkuperäiset roolipelit eivät olleet tarinoita siinä mielessä että joku olisi kirjoittanut ne valmiiksi ennen pelisessiota. Jos seikkailijoiden tutkimusmatkat Greyhawkin alaisissa luolastoissa olivat tarinoita (ja olivathan ne), syntyivät ne pelatessa, pelipöydän ääressä, pelaajien, pelinjohtajan ja luolaston vuorovaikutuksesta.… Continue reading Tarinaa vai ei?