Dwimmermount-kampanjamme on loppuvuoden pienellä tauolla ja ajattelin hieman kerrata kampanjan tapahtumia. Edellisessä kirjoituksessa kävin lävitse seikkailijaporukkamme, eli Puhdistusveljien, kolme-neljä ensimmäistä pelikertaa joissa olin mukana. Tässä kirjoituksessa käydään sitten lävitse kaikki ne loput pelikerrat joissa olin mukana pelaajana. Sama pääpiirteittäinen kertaaminen jatkuu, joten läheskään kaikkia kohtaamisia ja taisteluita ei kerrota.
Seuraavissa kirjoituksissa käydäänkin sitten lävitse niitä tapahtumia joissa olin pelinjohtajana.
“Puhdistuveljet” tauolle siirryttäessä: Svennis (fighter 5), Jeera (bladedancer 6), Fjaal (mage 5), Frobozz (mage 5), Frida (dwarven vaultguard 4), Feynord (elven paladin 5), Meloz (NPC cleric 4).
—
Dwimmermountin historia #2
Dwimmermountin kolmostasolle palatessa kohdattiin ryhmä jättiläsikoppakuoriaisia, jotka osoittautuivat yllättävän vaarallisiksi. Koppakuoriaisiin ei tehonnut maagien unitaiat ja yksi niistä kävi “käsiksi” Onanin miehuuteen. Hirvittävä huuto ja kiroilu saattoi tarkoittaa vain yhtä asiaa: sukukalleudet oli menetetty ikuisesti.
Kaikki olivat sitä mieltä että oli vain vaivoin vältetty pahempi katastrofi, joten päätettiin palata takaisin kakkostasolle lepäilemään. Samalla käytiin vapauttamassa jonkinlaisissa staasiputkissa olleet ihmishahmot, joita oli aikaisemmin kaihdettu. Kävi ilmi että staasiputken mies ja nainen olivat paenneet putkiloihin Dwimmermountia ravistelleen katastrofin seurauksena, useita satoja vuosia sitten. Ihmiset olivat jonkinlaisia koneiden käyttäjiä, jotka osasivat kertoa yhtä sun toista Dwimmermountin mysteerisistä laitteista. Koneiden käyttäjiltä saatiin tietoa myös aikaisemmin mysteeriksi jääneen “hissin” toimintaperiaatteista.
Päätettiin kuitenkin että hissi saisi odottaa, varsinkin kun kolmostasolla oli vielä kaikenmoisia mysteereitä selvitettävänä. Kakkostason salahuoneen (eli “beissin”) ruoka- ja vesivarantojen äärellä kolmostason koppakuoriaisetkaan eivät enää vaikuttaneet niin vaarallisilta, joten suunnattiin takaisin alas.
Tällä kertaa tavoitteena oli saada selville lisää ghouleista. Jostakin syystä ghouleista ei tällä kertaa kuitenkaan näkynyt jälkeäkään. Kenties seikkailijat olivat laskeutuneet jollekin rinnakkaiselle tasolle? Sen sijaan kohdattiin uudelleen volmarilaisten retkikunta. Keskusteluissa kävi ilmi ettei volmarilaisilla ja Puhdistusveljillä ollut yhteistä tulevaisuutta , joten typhonilaiset päätettiin surmata jos niihin vielä törmättäisiin.
Tutkimuksia jatkettiin kolmostason eteläosissa. Yhdestä huoneesta löytyi jonkinlainen maaginen “staasisänky”, jota ei kuitenkaan uskallettu kokeilla. Lisäksi löytyi erikoinen huone, jonka seiniin avautuviin pienoisulottuvuuksiin oli piilotettu merkittäviä aarteita, tärkeimpänä erittäin arvokas taikakirjasto. Kirjasto sullottiin bag of holdingiin ja lähdettiin jatkamaan tutkimuksia.
Volmarilaisten jäljille päästiin uudestaan. Vaikutti siltä että volmarilaisten rektikunta oli tullut luolastoon suorittamaan jonkinlaisia rituaaleja. Seikkailijat saivat jäljitettyä volmarilaiset ja pian puhkesi taistelu. Vihollisen soturit tekivät kilpimuurin, jonka takaa niiden johtajat, naispuolinen maagi Proserio ja miespuolinen pappi Optilio, taikoivat . Typhonin palvelijat eivät kuitenkaan pystyneet tarjoamaan suurempaa vastusta pelaajahahmoille ja taistelu oli pian ohitse. Volmarilaiset makasivat maassa hengettöminä.
Volmarilaisten teurastuksen jälkeen seikkailijat jatkoivat matkaansa kolmostason pohjoisosiin. Pian tultiin oudolle alueelle, jossa oli erilaisia maagisia ansoja. Ansojen ohittamisen jälkeen löydettiin suurikokoisen verhon takaa hirvittävä “kallomuraali”, joka miltei surmasi Onanin. Tämän yllätyshyökkäyksen jälkeen päätettiin välttää verhoja viimeiseen asti. Sen jälkeen siirryttiin lepäämään syrjäiseen (aavemaiseen?) huoneeseen, mutta jossakin vaiheessa oveen kolkutettiin. Ghoulien johtaja siippoineen oli saapunut neuvottelemaan, mutta seikkailijaryhmän urheat papit eivät halunneet kuulla sellaisesta. Puhkesi taistelu, jonka seurauksena suurin osa ghouleista makasi maassa, loppujen paetessa kauhuissaan pappien pyhiä taikavoimia.
Voimiensa tunnossa olleet Puhdistusveljet kohtasivat vielä Punaviitoiksi kutsutun NPC-seikkailijaporkan, jonka maagin tiedettiin charmanneen joitain Puhdistusveljien jäseniä. Punaviittojen loppu oli yhtä tyly kuin volmarilaisten ja ghoulien. Vain punaviittojen kanssa liikkunut voro säästettiin hengissä, ja värvättiin sitten tekemään varastemppuja Puhdistuveljien riveissä.
Tutkimukset jatkuivat kohti tason kaakkoisosia, kun katastrofi taas iski. Käytävän varrella olleesta huoneesta kuului mörköpeikkojen äännehdintää ja otukset päätettiin päästää päiviltä. Ovi potkaistiin auki ja käytiin taistoon, mutta siinä samassa punahaltijoita iski auki jääneeseen selustaan. Tilanteesta selvittiin vain onnella, sillä näkymättöminä hyökänneillä haltijoilla oli ylivoima puolellaan ja lisäksi puolen tusinaa mörköpeikkoa moukaroi ryhmän taistelijoita. Punahaltijoiden käyttämät unitaiat koituivat miltei Puhdistuveljien kohtaloksi, mutta pystyssä pysynyt Fjaal moukaroi haltijoita aikaisemmalta punahaltijaryhmältä viedyllä wand of coldilla niin kauan että viholliset hiljenivät ikuisesti.
Pikaisen tutkimisen jälkeen kävi ilmi että punahaltijoiden käyttämä portaali oli seuraavassa huoneessa. Portaalille johtava käytävä päätettiin romahduttaa, eikä ryhmän kääpiöiltä mennyt työhön kauaakaan. Luolastosta oli kuitenkin päästävä pois ja nopeasti, niin huonossa kunnossa porukka taas oli. Tällä kertaa ei kuitenkaan haluttu palata Muntburgiin, sillä kaupunkiin oli viime aikoina saapunut yhä enemmän Adamasin tyrannin käskyläisiä, jotka uhkasivat pistää verolle kaikki Dwimmermountista löydetyt aarteet. Ilmeisesti tarinat valtavia rikkauksia luolaston uumenista tuovista seikkailijoista olivat kiirineet kauas.
Ulkona vietetyn kylmän yön jälkeen seikkailijat uskalsivat taas palata Dwimmermountiin. Ghoulien mysteeri oli vielä avoinna. Tärkeimpänä motivaattorina niiden perään lähtemiselle taisi kuitenkin olla se, että ghoulien aarre oli vielä löytämättä. Pian ghoulien rippeet löydettiin ja otusten parhaista yrityksistä huolimatta saatiin myös selville niiden piilottaman aarteen sijainti.
Nyt kun kolmostason mysteerit oli suurimmaksi osaksi selvitetty, päätettiin hyödyntää koneen käyttäjiltä saatua tietoa hissin aktivoimiseen. Aikaisemmin löydetty varalähde asennettiin paikalleen ja sitten mentiinkin vauhdilla alaspäin.
Alhaalla odotti leveä käytävä, joka johti suureen pyöreään huoneeseen. Huoneeseen astuttaessa ympäristö kuitenkin muuttui salamannopeasti; seikkailijat olivat varomattomasti astuneet piilossa olleeseen teleporttiin! Koko joukko hätääntyi, sillä oltiin syvällä maan alla ilman mitään käsitystä ulospääsystä. Edettiin entistäkin varovaisemmin, kunnes erään oven takaa kuului outoa kurnutusta. Olosuhteista huolimatta päätettiin kurkata huoneeseen.
Oven takana oli suurikokoinen huone, jonka jokaisessa nurkassa oli jonkinlainen vesiallas. Paikalla ei aluksi näkynyt ketään, mutta pian altaista alkoi kuulua kovaäänistä kurnutusta. Hetken päästä seikkailijoita tuijotti useita lepakonkorvaisia sammakoita, joiden silmissä oli selittämätön kiille. Hätävarjelun nimissä päätettiin käydä kimpppuun.
Taistelusta tuli verinen. Sammakoiden kosketus jähmetti useita seikkailijoita aloilleen ja samalla taustaan hyökänneet sammakkopapit loitsivat useita Puhdistusvelijä aloilleen. Taistelu kuitenkin voitettiin. Sammakkovankeja kuulustelemalla kävi ilmi, että nimen omaan aiemmin kohdatut pyöreät huoneet olivat syypäitä epätoivottuun teleportaatioon.
Jatkettiin varovaista tutkimista, kunnes kaukaisuudesta kuului kovaäänistä mylvintää. Hetkessä valtavan kokoiset minotaurit olivat seikkailijoiden kimpussa ja niiden hyökkäyksestä selvittiin vain tuurilla. Päätettiin käydä lepäämään aikaisemmasta huoneesta löydetyn salaoven taakse. Nyt viimeistään oli syytä keksiä turvallinen pakosuunnitelma takaisin maan pinnalle!
Tuuri oli kuitenkin seikkailijoita vastaan. Kesken levon kimppuun hyökkäsivät tyhjyydestä tulleet faasihämähäkit. Taikuri Frobozz selvisi niiden pistosta, mutta haltija Feynord ei ollut yhtä onnekas. Hämähäkit saatiin ajettua pakosalle, mutta Feynord makasi maassa kuolleena. Oli tapahtunut pahin mahdollinen, eikä tietoa ulospääsystä ollut vieläkään. Dwimmermount oli näyttänyt todellisen luonteensa…