200. blogikirjoitus

Niklas:
Limun ropellukset on edennyt kunnioitettavaan kahdensadan blogikirjoituksen ikään. Touhu on syksyn ajan jatkunut pitkälti entisenlaisena, joskin kirjoitusten tahti on vähän hiipunut kesän määristä. Kaikki näyttää kuitenkin tulevaisuuden suhteen valoisalta, sillä Limun Ropellusten maailmanvalloitussuunnitelma etenee suunnitelmien mukaan. Mutta mistä tässä kaikessa on oikein kyse?

Itselläni pelaaminen on jatkunut viimeisen puolivuotisen ajan edelleen kiitettävän tiivistahtisena. Viikottainen Elsirin laakso -kampanja ylitti juuri 50. pelikerran rajapyykin ja kampanja tuntuisi etenevän mukiinmenevästi. Tällä hetkellä, kun valtaosa hahmoista on kutostasolla, tasapainoillaan kampanjassa luolastokoluamisen ja ulkoilmaseikkailujen välillä. Osa porukasta tuntuisi kaipaavan luolastojen toiminnallista ja moraalista selkeyttä, kun taas toiset nauttivat ulkoilmassa käytävän poliittisen pelin vapaudesta ja valintojen määrästä. Tällä hetkellä on vaikea sanoa, kumpi osa-alue vie voiton, mutta selvää on, että tasojen kertyessä myös pelin tahti hieman hidastuu, kun pelaajien täytyy pitää kirjaa ympäri maailmaa jakautuneista resursseistaan.

Elsirin laaksossa on kohdattu ensimmäiset Drelbit. Kuva: Something Awful

Elsirin laaksossa on kohdattu ensimmäiset Drelbit. Kuva: Something Awful

Dwimmermount-kampanja lähestyy sekin 50. pelikerran rajapyykkiä. Muutamaa lyhyttä megaluolaston ulkopuolella käytyä reissua lukuunottamatta pelin kaikki tapahtumat ovat sijoittuneet Dwimmermountiin. Seikkailijaporukkaa Puhdistusveljet on kokenut myötä- ja vastoinkäymisiä ja välillä hahmoja on täynyt korvata uusilla. Silti ryhmän moraali on edelleen korkealla, kiitos Typhonin! Luolaston pohjalle pääseminen ja arvoitusten “ratkaiseminen” on yhä edelleen vahvasti kaikkien mielessä. Kun vaan pelaajat uskaltaisivat sukeltaa vähän syvempiin kerroksiin, niin saataisiin lisää toimintaa – ja kuolleita pelaajahahmoja 🙂

Iimun Roll20-alustalla pelattavassa Tuomion luolastossa on ollut taas kiva pelata. Luolastossa on kuulemma useita uusia tasoja, joista muutamaan olemme tähän mennessä törmänneet. Tällä kertaa kokeilemme vähän erilaista pelityyliä: valmista karttaa ei ole, vaan sen sijaan piirrämme karttaa pelinjohtajan kuvausten mukaan old-school-hengessä. Systeemi toimii ihan hyvin, varsinkin kun on taas saatu muutama pelikerta kokemusta vyön alle. Oma hahmoni, pelokas taikuri Inissee, on jo onnistunut pääsemään kolmostasolle! Netin yli pelatessa tunnelma ei tietenkään ole ihan yhtä intensiivinen kun pelikämpällä, mutta kyllä netissä pelaaminenkin on miellyttävää, varsinkin kun Iimu on panostanut entistä enemmän luolaston tunnelmaan ja teemoihin.

Peleissä täytyy olla valintoja. Kuva: Genetic Anomaly

Peleissä täytyy olla valintoja. Kuva: Genetic Anomaly

Kuten olen blogiinkin kirjoitellut, on aktiivisten pelien lisäksi meneillään muutama erilainen kehitysprojekti. Pikkuruhtinaat-fantasihiekkalaatikkoa en ole sen kummemmin edistänyt kesän jälkeen, vaikka voisi siitä muutaman blogikirjoituksen aiheesta tehdä hyvinkin pienellä vaivalla. Katsotaan kuinka ehdin. Pikkuruhtinaiden alkuperäisenä ideana oli luoda vähän suunnitelmallisempi fantasiahiekkalaatikko muutamalla käänteellä, jota on tarkoitus käyttää D&D 5-laitoksella pelattavassa uudessa kampanjassa. Nyt kun uusi kampanja ei ole vielä käynnistynyt, lepää Pikkuruhtinaat-projektikin laakereillaan. Se on kuitenkin siinä jamassa, että pelaamisen voi tarvittaessa aloittaa viikon varoitusajalla.

Viime aikoina olen pohtinut vähän erityylistä kampanjaa, nimittäin Sodan koirat -nimen alla kulkevaa palkkasoturipeliä. Ideana on yhdistellä Twilight: 2000 -sääntöjä Jagged Alliance 2 -tyyliseen hiekkalaatikkopelaamiseen. Pelaajien tavoitteena on vapauttaa Megera-niminen banaanivaltio Manuel Ortega -nimisen hirmuvaltiaan ikeen alta. Twilight: 2000 -sääntöjen puutteista huolimatta olen ihan tyytyväinen kampanjaideaan, mutta tällä hetkellä aika ei taida ihan riittää sen vetämiseen. Pieni osa minussa haluaisi myös tehdä uuden sääntöjärjestelmän Twilight: 2000:n pohjalta, mutta yritän kovasti vastustaa kiusausta. Ehkäpä saadaan pelit käyntiin joulukuussa, kun kiire hieman hellittää…

Iimu:

On ihmeellistä ajatella, että Ropellukset-blogi on päässyt näinkin pitkälle. Suurin kiitos ja kunnia siitä kuuluu ehdottomasti Niklakselle, joka on nähnyt suurimman vaivan ja jaksanut kirjoitella blogiin monia erinomaisia tiedon jyväsiä. Niitä on Niklaksella vielä varastossa runsaasti, vaikka mies itse tiedon määräänsä vähätteleekin. Oma kirjoitteluni on ollut enemmän tai vähemmän satunnaista. Toivottavasti jatkossa osallistun vähintäänkin samalla, ellen jopa paremmalla frekvenssillä.

Nyt olemme tauon jälkeen jatkaneet Tuomion Luolastoa, joka on henkilökohtaisesti ainoa käynnissä oleva roolipelikampanja johtuen evakostani Lahteen, jossa peliporukan löytyminen antaa odottaa vielä itseään. Olen huomannut, kuinka monikerroksinen Ropellukset blogi on. Alunperin lähinnä porukan ja kampanjan omiin tarpeisiin tarkoitettuna, on linkkejä ja hyödykkeitä piiloteltu sinne tänne. Kerrostuneisuus on ollut hauska tutkia ja saa huomiota jatkossa enemmänkin.

Suunnitteilla omalta osaltani blogin suhteen on kirjoitella hieman luolaston piirtämisen ja Mega-luolastokampanjan suunnitelusta ja johtamisesta heränneitä ajatuksia. Se tosin on ollut tässä jo pidempään työn alla. Toinen pidempään työn alla ollut projekti blogin suhteen on sen graafinen uudelleen muotoilu ja selkeyttäminen, sekä integraatio Google+ palveluun jossain muodossa. Olen seuraillut jo pidempään Google plussan roolipeli-skeneä ja se on yllättävän elinvoimainen, joten Ropellukset aikoo kantaa kortensa kekoon.

Kolmas suunnitteilla ollut projekti on Tuomion Luolaston “novellisaatio”, ja joka vuotisen kirjoittamiseen insipiroivan NaNoWriMon lähestyminen saa minut ajattelemaan, että olisiko aika jälleen yrittää? Venyttää kuukausi vuodelle (52x 1600 sanaa?) ja julkaista tarina “viikottaisena” jatkotarinana Ropellukset blogiin? Aika näyttää. Usko elää vahvana. Ehkäpä tänä vuonna teen sen, vaikka muu elämä painaakin taas päälle, mutta koskapa se ei. Suunnitelma on kuitenkin sen verran suuruudenhullu, että tunnen asiaan kuuluvaa kauhistusta sen äärellä.

Toivon kuitenkin, toteutuu edellä esitellyt suunnitelmat eli ei, että Ropellukset jatkaa taivaltaa muodossa tai toisessa vielä seuraavan 100+. päivitystä aina hamaan tulevaisuuteen saakka. Mutta aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ainakin aivan nurkan takana odottaa ihan mukava postaus viimeistelyä vaille valmiina! 😉


Comments

200. blogikirjoitus — 2 Comments

  1. Kiitos vain kirjoituksista, tämä on ehdottomasti paras ropeblogi jota olen ikinä seurannut. Vaikka kirjoituksia tulee usein, niissä on asiaa!

    Niin että hyvä vain, jos kirjoitushaluja vielä piisaa!

Leave a Reply