Tietokoneroolipelien historiaa

Kylläpäs aika rientää ja niin edelleen. Tässä vapun kunniaksi vähän pohdintaa tietokoneroolipelien historiasta.

Tietokoneroolipelit ovat jo aikaa sitten vakiintuneet yhdeksi konsoli- ja tietokonepelien alagenreksi. Vaikka niiden suosio oli pitkään hiipumassa, on genrelle nykyisin selvästi taas tilausta. Ikiklassikko Dungeon Master (1987) on innoittanut suomalaista Legend of Grimrockia (2012) ja Baldur’s Gate (1998) puolestaan Divinity: Original Siniä (2014) ja Pillars of Eternityä (2015). Mutta kuinka pitkä tietokoneroolipelien historia loppujen lopuksi on?

Monet muistavat yllä mainittujakin varhaisempia pelejä. Intellivisonin Advanced Dungeons & Dragons (1982) innoitti aikanaan Risto Hietaa julkaisemaan ensimmäisen suomalaisen roolipelin Acireman. Vanhoja muistellessa on myös helppo nostaa esille Richard Garriottin Ultima-sarjan tai Wizardry-sarjan kaltaisia pitkäikäisiä pelisarjoja. Ultiman ensimmäinen osa ja ensimmäinen Wizardry ilmestyivät kummatkin 1981. Siinä missä Ultimasta muodostui kotimikrojen ja PC:n tietokoneroolipelien esikuva, vaikutti Wizardry etenkin konsoliroolipeleihin, mm. Dragon Warrioriin ja Final Fantasyyn, puoli vuosikymmentä myöhemmin.

Wizardry: Proving Grounds of the Mad Overlord (Apple II). Kuva: Moby Games / KnockStump

Wizardry: Proving Grounds of the Mad Overlord (Apple II). Kuva: Moby Games / KnockStump

Kuuluisuudestaan huolimatta Ultima ja Wizardry eivät suinkaan ole ensimmäisi tietokoneroolipelejä. Jo Ultimaa ennen Garriott oli ohjelmoinut Apple II:lle Akalabeth: World of Doom (1981) -nimisen pelin. Garriott oli innokas roolipelaaja, joka halusi siirtää roolipelikokemuksiaan digitaalisten pelien maailmaan. Vaikka Garriott on kuuluisimpia varhaisten tietokoneroolipelien suunnittelijoista ja yksi niistä, jotka toivat tietokoneroolipelit kotimikroille, ei hän suinkaan ollut ainoa.

Itse asiassa Garriottin Akalabethiä edeltää Temple of Apshai (1979), joka ilmestyi TRS-80- ja Commodore PET-kotimikrolle. Akalabethia edelsi Apple II:kin toinen peli, nimittäin Don Worthin Beneath Apple Manor (1978), joka oli eräänlainen “roguelike” peli ennen varsinaista Rogueta (1980). Kuten Akalabeth ja Temple of Apshai, on Beneath Apple Manorkin monella tapaa pöytäroolipeli D&D:n jälkeläinen. Beneath Apple Manorissa pelihahmolla on neljä ominaisuutta: strength, intelligence, dexterity ja body, joita käytetään eri asioiden tekemiseen. Ne toimivat samalla myös ikään kuin kestopisteinä.

Beneath Apple Manor ilmestyi 1978 Apple II:lle. Kuva: Moby Games / felipepepe

Beneath Apple Manor ilmestyi 1978 Apple II:lle. Kuva: Moby Games / felipepepe

Beneath Apple Manor on mitä ilmeisimmin maailman ensimmäinen kaupallinen tietokoneroolipeli, mutta se ei silti suinkaan ole genrensä ensimmäinen edustaja. Kun puhutaan tietokoneroolipelien historiasta, mainitaan usein vain kaupallisia tuotteita ja kotimikroille julkaistuja pelejä. Tosiasiassa tietokoneroolipelien historia ulottuu niitä kauemmaksi. Ensimmäiset tietokoneroolipelit tehtiin melkein heti Dungeons & Dragonsin ensimmäisen laitoksen ilmestymiseen jälkeen vuonna 1974.

Suuri osa näistä varhaisista tietokoneroolipeleistä tehtiin PLATO-nimiselle tietokonejärjestelmälle, joka pyöri parhaimmillaan usealla kymmennellä eri keskustietokoneella ja tuhansilla päätteillä. PLATO oli opetukseen ja oppimiseen painottunut tietokonejärjestelmä, jonka kohdalla asetettiin erityisen paljon painoarvio grafiikalle. PLATO:lle tehty ensimmäinen roolipeli (tai ainakin vanhin säilynyt peli) on ylhäältäpäin kuvattu Rusty Rutherfordin pedit5 (1974). Se on samalla maailman vanhin tietokoneroolipeli. Toinen vastaavanlainen peli, mutta edeltäjäänsäkin vaikutusvaltaisempi, Gary Whisenhuntin and Ray Woodin dnd (1975), syntyi vuotta myöhemmin.

pedit5 toiminnassa. Kuva: Giant Bomb

pedit5 on ylhäältä päin kuvattu luolastonkoluamispeli vuodelta 1974. Kuva: Giant Bomb

On huomionarvoista, että kummatkin pelit kehitettiin Champaign-Urbanan yliopistossa Illinoisissa, samoilla seuduilla kuin Gygax ja Arnesonkin vaikuttivat. pedit5:n kehittäjällä Rutherfordilla oli ensikäden kokemusta pöytäroolipelien pelaamisesta ja hän pyrkikin emuloimaan “oikeiden” roolipelien kokemusta mahdollisimman hyvin tietokoneympäristössä. dnd:n kehittäjillä ensikäden kokemusta ei ilmeisesti ollut, mutta heilläkin oli omien sanojensa mukaan tietämystä OD&D:stä, uudenlaisesta pelistä, jossa tutkittiin luolastoja.

pedit5 katosi pian PLATO:n järjestelmistä, mutta dnd jäi elämään pidemmäksi aikaa. Sitä kehitettiin aina vuoteen 1985 asti. Pelin tavoitteena on löytää luolaston syövereistä mystiset esineet graalin malja ja sfääri. Pelissä on täysin toimiva taikasysteemi, levelöinti, inventaario ja luolaston aarteita vartioivat loppuvastustajat. Sen jälkeen tietokoneroolipeleissä ei ole hirveästi uusia asioita ollutkaan. Nykyisin PLATO-pelejä voi pelata cyber1.org-servereillä, joskin homma vaatii rekisteröitymisen, jossa menee pari päivää. Siitä huolimatta kannattaa sukeltaa vanhojen pelien pariin!

Näin voitetaan dnd. Kuva: Wikimedia Commons

Näin voitetaan dnd, tietokoneroolipeli vuodelta 1975. Kuva: Wikimedia Commons

Samanaikaisesti PLATO-pelien kanssa syntyi myös toinen tietokoneroolipelaamisen kehityspolku. Sana D&D:stä ja sen tietokonepelivarianteista oli kiirinyt tässä vaiheessa kauas, sillä Dungeon (1975) -nimisen pelin kehitätnyt Don Daglow opiskeli pelin kehittämisen aikaan Kaliforniassa. Dungeon, jota ei sovi sekoittaa muihin samannimisiin peleihin, edusti toisenlaista lähestymistapaa kuin PLATO:n ylhäältä päin kuvatut pelit. PDP-10-keskustietokoneelle kehitetyssä Dungeonissa maailma esitetään ainoastaan tekstipohjaisesti. Dungeon on siitä huolimatta erittäin kehittynyt ja siinä on monia nykypeleistä tuttuja toiminnallisuuksia: line-of-sight, valonlähteet, EPH:t, automaattikartoitus, levelöinti jne.

Dungeons & Dragonsin ajatus luolastoseikkailuista ja aarteiden etsimisestä oli vain vuodessa valloittanut eri puolilla maata olevat yliopistot. Nämä varhaiset pelit ovat käytännössä OD&D:n tietokoneversioita, joilla on paljon yhteistä varhaisten pöytäroolipelien kanssa. Kokemusta peleissä saa kullan löytämisestä ja hirviöiden tappamisesta ja vaeltavat hirviöt ja kartoittaminen ovat pääasialliset pelaaja koskevat haasteet, aivan kuin esikuvassaankin. Vaikkei kaikilla tietokoneroolipelin kehittäjillä välttämättä ollut ensimmäisen käden kokemusta pöytäroolipeleistä, oli luolastojen koluaminen kuitenkin niin vahvasti esillä 1970-luvun puolivälissä, että vaikutteet sinkoilivat tietokonepeleihin asti.

Ylhäältäpäin kuvattujen tietokoneroolipelien ja niiden tekstivarianttien rinnalle syntyi nopeasti vielä kolmaskin koulukunta: ensimmäisen persoonan tietokoneroolipelit. Varhainen esimerkki sellaisesta on Moria (1975), joka oli samalla myös ensimmäinen useamma pelaajan tietokoneroolipeli. Moriaa pystyi pelaamaan samaan aikaan kymmenen pelaajaa, jotka saattoivat viestiä toisilla ja kulkea samassa ryhmässä. Tämän mahdollisti PLATO-järjestelmän tuki useamman käyttäjän ympäristöille. Aivan kuten NetHackissä, generoitiin Moria-pelissä pelaajien kohtaamat haasteet lennossa.

morian käsittämättömän pähee latauskuva. Kuva: Wikimedia Commons

Morian käsittämättömän upea aloituskuva. Kuva: Wikimedia Commons

Keskustietokonekauden kruununjalokivi on kuitenkin peli nimeltä Avatar (1977). Se kehitettiin vasta pari vuotta ensimmäisten tietokoneroolipelien jälkeen, mutta siinä oli heti alusta sellaisia ominaisuuksia, jotka tulivat kotitietokoneille vasta 20 vuotta myöhemmin. Avatarissa oli paljon kehittyneitä ominaisuuksia, esim. kauppa, josta ostaa varusteita, kiltajärjestelmä, eri hahmoluokkia, kiltojen tarjoamia tehtäviä, luolastossa kohdattujen hirviöiden suostuttelua omalle puolelle, hukkumista jne. Se oli myös ensimmäinen, jossa pelaaja pystyi valitsemaan hahmonsa sukupuolen.

Avataria pelattiin paljon. On laskettu, että siihen käytetyt pelitunnit vastavat 6 % kaikesta PLATO-koneella käytetystä ajasta syyskuun 1979 ja toukokuun 1985 välillä. Sen jälkeen peli painui unholaan joksikin aikaa, mutta cyber1.org-servereiden pystyttämisen jälkeen sille on kehittynyt suhteellisen vireä uusi online-yhteisö. Kannattaa huomioida, että valittavana on kolme eri versiota Avatarista: 2avatar, Zavatar ja Vavatar, joista viimeksi mainittu on suosituin.

Paladinien killalle tarjolla olevat taiat. Kuva: The CRPG Addict

Avatarin Paladiinien killan taikavaihtoehdot. Kuva: The CRPG Addict

Samoihin aikoihin Avatarin kanssa syntyivät myös Multi User Dungeonit, eli MUD:t. Ensimmäinen MUD, Roy Trubshawn ohjelmoima MUD1 (1978), toi tekstiroolipeleihin moninpeliominaisuuden. Niissäkin toistui samanlaisia piirteitä kuin muissa keskustietokoneajan tietokoneroolipeleissä, mutta kenties silmiinpistävintä MUD:lle oli niiden pitkäikäisyys. MUD:n yhteisöt jäivät elämään vielä kauan sen jälkeen, kun PLATO-koneilla toimineet graafiset tietokoneroolipelit oli kuopattu. MUD:a on pystyssä vieläkin ympäri maailman, tosin nekin ovat jo katoavaa pelikulttuuria.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna on erityisen mielenkiintoista, että tietokoneroolipelit jo heti alusta asti jakautuivat kolmeen kategoriaan: tekstipeleihin, ensimmäisen persoonan peleihin ja ylhäältä päin kuvattuihin peleihin. Varhaisista kotimikropeleistä Garriottin Akalabeth on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se myöhempien Ultima-pelien kaltaisesti yhdisti ylhäältä päin kuvatut roolipelit ja ensimmäisen persoonan roolipelit toisiinsa. Se oli varmasti osasyy sen suosioon, mutta voisiko vastaavanlainen järjestely toimia vielä nykyäänkin?

Jaottelu ensimmäisen persoonan roolipeleihin ja ylhäältäpäin kuvattuihin peleihin pitää yhä edelleen aika pitkälti kutinsa. Eipä nykypeleissä niin hirveästi kehitystä ole muutenkaan tapahtunut, muuten kuin ehkä grafiikan saralla.

Tällaista tällä kertaa. Hyvä lähde varhaisiin tietokoneroolipeleihin on muuten The CRPG Addict, kannattaa tutustua!


Comments

Tietokoneroolipelien historiaa — 1 Comment

  1. Pingback: Miten seikkailuja kirjoitetaan, osa 2 | Limun Ropellukset

Leave a Reply