Pelasimme pari viikkoa sitten Avalon Hillin klassikkolautapeliä Sivilisaatiota pitkästä aikaa. Peliä tuli pelattua joskus 2000-luvun taitteessa aika paljonkin, useimmiten täydellä seitsemällä kansakunnalla. Tällä kertaa meitä oli pelaamassa vain viisi henkeä, joten Apenniinien niemimaa pysyi pelin ulkopuolella. Saimme pelin pelattua noin seitsemässä tunnissa, tosin lopetimme “jo” 1000 pisteen rajaan.
Itse tykkään pelata Sivilisaatiota jollakin meritse liikkuvalla kansalla, useimmiten kreetalaisilla, joilla on helppo ottaa haltuun hedelmällisiä saaria sieltä täältä Välimeren rannoilta. Kun oma sivilisaatio hakee tilaa sieltä mistä muut eivät välttämättä tule hakeneeksi, on se sopivan joustava ja sopeutuva. Jos välttelee konflikteja ja onnistuu kaupankäynnissä, on peli sitten aika pitkälti voitettu, ellei sitten joku ota asiakseen ruveta häiritsemään.
Sivilisaatio on edelleen oikein hyvä peli, joskin hiomaton timantti olisi sille ehkä parempi määritelmä. Pelin parissa on mukava viettää kiireetön sunnuntai, mutta kyllä se vaan on liian pitkä ja monimutkainen siihen nähden mitä siitä saa irti. Monimutkaisuus kierrosjärjestyksessä ja kaupankäynnissä tekee parhaansa piilottaakseen muuten ihan mukiinmenevän perusmekaniikan. Peli voisi siis olla paljon parempikin, joten kirjoitan muistiin muutamia huomioita nyt kun vielä muistan.
Pelin suomenkielinen käännös on ihan mukiinmenevä, joskin se sisältää ihan luokattoman paljon ristiriitaisia käsitteitä, jotka pääsevät sekoittamaan. Ilmeisesti käännös on tehty kiireessä tai sitten sääntökirjan ja korttien kääntäjät eivät ole olleet tietoisia toisistaan. Joka tapauksessa pelin käännös on ihan ok. Painostakin taitaa olla jäljellä reilusti, sillä peliä myydään edelleen Fantasiapeleissä suhteellisen kilpailukykyisen hintaan.
Sivilisaation suurimmat ongelmat liittyvät mielestäni eniten sen kenties pidetyimpään mekaniikkaan. Suurin osa peliajasta kuluu kaupankäyntiin ja sen seurauksena tapahtuviin onnettomuuksiin. Väittäisinkin että sen kiinnostavuudesta huolimatta täytyisi kaupankäynti uudistaa täysin, siihen kun uppoaa suurin osa peliin menevästä ajasta. Väitän että nykyistä kaupankäyntisääntöä parempi ratkaisu olisi poistaa kaikki onnettomuudet (tai ainakin ne mustaselkäiset, toisille pelaajille pelattavat) ja käydä kauppaa avoimin kortein. Kaupattavat kortit pöydälle näkyviin ja sitten neuvottelemaan!
Etenkin onnettomuuskortit ovat turhan monimutkaisia. Pitäisin ehkä maksimissaan punaselkäiset, eli tulivuorenpurkaus/maanjäristys, nälänhätä, sisällissota ja tulva. Niidenkin mekaniikkoja voisi yksinkertaistaa, sillä esimerkiksi sisällissodan täytäntöön panemisessa kuluu helposti vartti, puolikin tuntia.
Lisäksi pelissä on eri sivilisaatioille hitusen liikaa tilaa. Vähänkään diplomaattiset pelaajavat voivat helposti sopia omista etupiireistään ja mahtuvat näin rakentamaan yhdeksän kaupunkia kukin. Vähentäisin ehkä tarjolla olevaa tilaa hitusen, niin että keskialueille syntyisi vähän enemmän kähinää. Siihen riitätisi muutaman kartan reunoilla olevan suurikantokykyisen alueen poistaminen pelistä.
Että sodankäynnistä saataisiin kaikki hupi irti, lisäisin peliin kaksi erilaista metallinkäsittelytaitoa, eli pronssin ja raudan. Jos kummastakin saisi käyttöönsä taistelubonuksen, ajaisi se kilpailemaan toisten sivilisaatioiden kanssa myös voimalla. Jos tilaa olisi vähemmän, toisi se peliin vähän dynaamisemman asetelman. Jos vielä loppuratkaisun asettaisi johonkin 500 pisteen tai seitsemän sivistyskortin tienoille, saisi seitsemänkin hengen pelin pelattua läpi viidessä tunnissa. Silloin olisi sopiva!
Jos joku ei hyväksy parannusehdotuksiani, voi tietysti tutustua myös Mega Civilizationiin, josta kuulin vasta aivan äskettäin. Ihan kiinnostavan oloinen peli myös se, ja sen sääntöjä on ilmeisesti muokattu ehdottamaani suuntaan.