Minkä mittainen on sopiva kampanja?

Roolipelit pääsevät monien mielestä oikeuksiinsa vasta kun niitä pelataan kampanjamuodossa, niin että yksittäisten pelikertojen välillä on jonkinlaista jatkuvuutta. Oman kokemukseni mukaan vaaditaan usein 5 – 10 pelikertaa että kampanja pääsee ylipäänsä “vauhtiin”. Vasta siinä vaiheessa myös pelaajat innostuvat kunnolla maailmasta ja janoavat lisää. 20 pelikerran kohdalla tietää jo onko kampanja menestys, sillä onnistuneesta kampanjasta on pelaajien enää vaikea jäädä pois. Siitä eteenpäin peli tuntuu etenevän melkein kuin itsestään. Mutta missä vaiheessa kuuluu lopettaa? Kuinka pitkä on optimaalinen kampanja?

Parhaimmillaan kampanjalle käy näin.
Parhaimmillaan kampanjalle käy näin.

Oman kokemukseni mukaan monet pelaajat jatkaisivat pelaamista hamaan tappiin, vaikka koko elämän läpi. Pelinjohtajana janoan kuitenkin jotakin vähän lyhyempää. Olen jatkuvasti suunnittelemassa uusia kampanjoita ja pelimaailmoja, joten mielelläni myös peluuttaisin niitä. Jos viikon pelipäivät menevät olemassa olevien kampanjoita pelatessa, muuttaa suunnittelu muotoaan. Kun kampanja on jatkunut tarpeeksi kauan, ei uutta enää tarvitse luoda, vaan pikemminkin paikkailla olemassa olevan materiaalin aukkoja ja reagoida pelaajien tekemisiin. Pidemmissä kampanjoissa ei pääse luomaan uutta samalla tavalla kuin kampanjaa aloittaessa.

Kuva: The Looney DM.
Totta tämäkin. Kuva: The Looney DM.

Siitä syystä olen taipuvainen toteamaan että minulle sopiva kampanja on suunnilleen 30 – 50 pelikertaa pitkä. Silloin suhde päästään kokeilemaan jotakin uutta joka vuosi, jos ajatellaan että pelataan kerran viikossa, joka tuntuu minusta juuri oikeanlaista tahdilta. Jos aloitetaan uusi kampanja vähintään kerran vuodessa, on minulla pelinjohtajanakin jotakin jota kohti suunnitella, sen sijaan että vain reagoisin pelaajien tekemisiin. Ja sitä paitsi: jos pelataan vuoden mittaisia kampanjoita voin vaikka ehtiä vielä pelaamaan kaikkia haaveilemiani asioita: länkkäripeliä, gonzoa scifiä, ensimmäisen maailmansodan megaluolastoja ja niin edelleen…

Leave a comment