Tällä hetkellä minulla on kolme kampanjaa enemmän tai vähemmän aktiivisessa peluutuksessa. Olenkin jo kertonut Avalon-kampanjasta, jossa seikkaillaan satumaisia elementtejä sisältävässä, mutta muuten suhteellisen realistisessa keskiaikaisessa maailmassa. Kampanjaa on pelattu nyt 28 pelikertaa, ja hahmot ovat nousseet parhaimmillaan neljännelle tasolle. Käytännössä ensimmäiset yhdeksän pelikertaa päätyivät TPK:n, jonka jälkeen uudet hahmot ovat ehtineet seikkailemaan 19 kertaa.
Näihin vajaaseen kolmeenkymmeneen pelikertaan on mahtunut paitsi seikkailuja Avalonin rinnakkaisessa, pahojen valkoisten haltioiden asuttamassa Alisessa maailmassa, myös tutustumista Avalonin seitsemästä paronikunnasta kolmeen. Matkan varrella on surmattu Hiisimetsää terrorisoiva kaamea musta lohikäärme, osallistuttu Brestin turnajaisiin, pelastettu Avonin paroni Pelinar rosvojen hyökkäykseltä, saatu selville että Wulffin Susiveljekset juonittelevat jotakin paronin pään menoksi, ja nyt viimeiseksi päädytty tutkimaan Warnonin rauniolinnaa.
Kampanja on pitkälti avoin hiekkalaatikko, jossa kuitenkin hyödynnetään erilaisia valmiita seikkailuita, joita yhdistelen sitten jossakin määrin luovasti omiin kyhäelämiin. Julkaistuista seikkailuista on pelattu The Blackapple Brugh, The Black Wyrm of Brandsonford, Winter’s Daughter ja nyt hiljan aloitettu klassinen The Secret of Bone Hill. Näistä oikeastaan Black Wyrm on hiekkalaatikkomaisuudessaan ja tunnelmansa puolesta jossain määrin suositeltava (4/5), TPK:n johtanut Blackapple Brugh liian epätasainen (2/5) ja Winter’s Daughter puolestaan turhan suoraviivainen (3/5). Bone Hill on vielä pelaamatta, mutta alan pikkuhiljaa lämpiämään sille.
Omista seikkailuista merkittävin lienee Brestin muinaisen kuninkaanluolan ja Valkoisen tornin luolastot, jossa on törmätty paitsi muinaisiin puolihulluihin velhoihin, myös vaikkapa ruostehirviöiden ja lihagolemien tapaisiin klassisiin hirviöihin. Julkaistuja seikkailuitakin on modattu enemmän tai vähemmän rankalla kädellä, niin että ne istuvat paremmin Avalonin tunnelmaan. Joissain kohdin olen vain muokannut seikkailussa esiintyvien hahmojen nimiä, mutta toisissa on mennyt uusiksi myös kartat tai tapahtumajärjestys.
Itse tehty sisältö ei näin varsinaisesti painotu seikkailuihin, vaan ympäröivään maailmaan. Itsestänikin upeat kartat ja lukemattomat NPC-portretit herättävät (toivottavasti) kampanjan eloon, kun pelaajahahmot oppivat tuntemaan eri faktioiden väliset juonittelut ja laajemman taustatarinan Aliseen maailmaan liittyen. Yksi hauska tapa kertoa näitä tarinoita on turnajaiset, joista yhdet on toistaiseksi käyty lävitse. Kuukausittain toistuvat turnajaiset tulevat kuitenkin viemään pelaajahahmoja Avalonin eri kolkkiin, ja ne rytmittävät muita seikkailuita kivasti. Pelaajatkin ovat innostuneet turnajaislajeihin liittyvistä “minipeleistä” ja niiden lomassa käydyistä juonitteluista.
Avalonin pelisysteeminä on Sepon suomeksi kääntämä Basic Fantasy lisähahmoluokilla ja pienillä muutoksilla. Se on toiminut ihan ok, vaikka säännöissä onkin tehty joitakin vähän kyseenalaisia tulkintoja vaikkapa nukutustaiasta ja joistakin muista pienistä asioista. Siitä huolimatta pelissä on säilynyt ihan toimiva OSR tai Punalaatikko-tunnelma, joten hahmot eivät itsessään ole välttämättä kauhean voimakkaita, mutta taikaesineet ja muut vastaavat antavat tuntuvia etuja.