Melkein 25 vuotta siihen meni, mutta nyt on vihdoin julkaistu Jagged Alliance -sarjan kolmas, aikaisemmille osille uskollinen osa. Matkan varrella on toki nähty monenlaisia rahastusviritelmiä, mutta Jagged Alliance 3 on vihdoin aitoa jatkumoa alkuperäisille Sir-Techin julkaisemille peleille. Uuden osan asetelmakin on samanlainen siinä mielessä, että pelaaja ohjaa korruptoituneen kolmannen maailman valtiota vapauttavaa vähintäänkin persoonallisista tyypeistä koostuvaa palkkasoturiryhmää resurssipainotteisessa kamppailussa maan tulevaisuudesta.
En ole suinkaan vielä pelannut uusinta osaa läpi, mutta tämänhetkisen pelikokemuksen varassa vaikuttaa siltä, ettei se kalpene edes Jagged Alliance 2:n rinnalla, vaikkakin vielä on matkaa sen täysin modatun version tasolle. Joka tapauksessa uusin osa kiilaa selkeästi 2000-luvun puolella julkaistujen “jatko-osien” ja muiden rahastusten ohitse. Kun mukana on vielä kaiken lisäksi tutut palkkasoturit, kuten vaikkapa Ivan Dolvich, Larry Roachburn ja Cynthia Guzzman, on peli jopa parempi kuin osasin odottaa.
Osasyy onnistumiselle on varmasti se, että sarjan alkuperäinen luoja Ian Currie on ollut mukana käsikirjoittamassa myös uusinta osaa. Vaikkei Currie suinkaan ollut yksin kehittäessään alkuperäisiä Jagged Allianceja, joiden käsikirjoitus syntyi yhdessä Linda Currien ja Shaun Lyngin kanssa, on Currien rooli on silti ollut keskeinen, joten ei liene yllätys että hänen osaamisensa on tuonut jälleen yhteen pelisarjan kaikki oleelliset osat. Currie toteaakin että Jagged Alliance -sarjassa on tärkeää olla mukana seuraavat neljä osa-aluetta:
- Strateginen taso, joka käsittelee resurssien hallintaa ja alueiden valtaamista palkkasotureiden vapauttaessa Grand Chieniä alue kerrallaan
- Taktinen taso, joka käsittelee pelaajan ohjaamien palkkasotureiden ja vastustajien välisiä taisteluita erilaisissa kiinnostavissa maastoissa
- Hahmojen taso, joka pitää sisällään pelaajan ohjaamien palkkasotureiden keskiset, sekä pelimaailman NPC:n kanssa käydyt interaktiot
- Tarinan taso, jota pelaaja ratkaisee pelin edetessä
Ei liene sattumaa, että nämä periaatteet ovat tiukasti läsnä myös vanhan koulukunnan pöytäroolipelaamisessa. Uskaltaisin jopa väittää, että Ian Currien tausta Wizardry-tietokonepelien ja Jagged Alliancen parissa pohjaakin tiukasti pöytäroolipelien historiaan, rakentamalla sieltä tuttujen designoivallusten varaan. Currien myötä on myös palattu alkuperäisten Jagged Alliancejen herkulliseen useassa rekisterissä kulkevaan kerrontaan, jossa palkkasoturien hullunkuriset luonteet ja sodan verinen luonne varsin pöytäroolipelimäisesti (ja jopa ajatuksia herättävästi) tukevat toisiaan.
Currien mainitsemien tasojen lisäksi voisi toki nostaa muitakin OSR-periaatteita, kuten vaikkapa eri faktioiden kanssa vuorovaikuttamisen, mutta luetellut neljä kategoriaa ovat silti hyvä pohja mille tahansa vanhan koulukunnan pöytäroolipelaamisen hengessä tehdylle pelisuunnittelulle. Siksikin kannattaa testata Jagged Alliance 3:sta, ja pitää Currien neljä peruspilaria mielessä kun lähtee suunnittelemaan seuraavaa pöytäroolipelikampanjaansa.