Rupesin intoilemaan Markus Schautan Lamentations of the Flame Princessille kirjoittamasta Hyena Child -seikkailusta (tai pikemminkin pienoiskampanjasta), joka sijoittuu 1600-luvun puolivälin Aleksandriaan omituisten kulttien, ruotsalaisten agenttien ja päihdyttävän mumia-huumeen maailmaan. Seikkailun perusasetelma, tiivis mekaniikkoihin keskittyvä sääntöpohjainen ilmaisu ja kauhua ja D&D:tä yhdistelevä sävy saivat minut innostumaan, eikä haitannut että seikkailu sijoittuu kuvitteellisen fantasiamaailman sijaan ainakin jossain määrin todellisuuteen pohjaavaan ympäristöön. Samanlaisista rakennuspalikoista koostui myös oma L’Île Mysterieuse -pienoiskampanjani, joten ei ihme että kiinnostuin.
Nyt seikkailun luettuani en ole enää aivan yhtä innoissani, sillä vaikka kaikki yllä lueteltu kyllä toimii, ovat seikkailun yksittäiset ala-osiot ja seikkailulokaatiot vähän turhan mauttomia ja toisiaan toistavia. Olisin itse mieluusti nähnyt suuren yhtenäisen ja dynaamisen megaluolaston kuin useista eri pienistä osista koostuvan kokonaisuuden, vaikka eri osiot nyt jossain määrin onnistuvatkin erottumaan toisistaan omine pienoisbiomeineen. Silti yksittäiset osiot olivat omaan makuuni liian pieniä ja ennalta-arvattavia, mutta vaikkei kokonaisuus ihan ennakko-oletusten mukainen ollutkaan, uskon ja toivon silti että kokonaisuus voi hyvinkin herätä eloon pelatessa.
Loppua kohden rupesi myös häiritsemään kuinka seikkailu on melkein liiankin kekseliäs, sillä sen sijaan että se tukeutuisi hyväksi havaittuihin D&D-hirviöihin, -taikaesineisiin ja taikoihin, tulkitsee se käytännössä koko sääntöjärjestelmän uudestaan. Tämä pätee kaikkeen ansojen toimivuudesta ja hirviöiden hyökkäyksistä lähtien, ja vaikka tulkinnat ovat pääsääntöisesti hyviä ja sopivan tiiviitä, en kaikissa kohdin täysin oivaltanut miksi kaikki piti vetää uusiksi. Tällainen “rulingsien” korostaminen etabloituneiden “rulesien” kustannuksella osoittaa hienoa kekseliäisyyttä, mutta johtaa näin pitkälle vietynä myös vaikeakäyttöisyyteen, kun pelinjohtajan omat muistikuvat olemassa olevista säännöistä kerta toisen jälkeen käännetään päälaelleen.
Tästä huolimatta Hyena Child saattaa hyvinkin päätyä jossakin vaiheessa pelipöydälle, riittäähän siinä helposti kymmeneksi pelikerraksi ihmeteltävää, mutta pienoisen pettymyksen jälkeen mielessä pyörivät tällä tavat millä lähtisin sitä muokkaamaan. Itselle sopisi luultavasti parhaiten sen vetäminen L’Île Mysterieusea varten kehittämilläni säännöillä, sijoittuvathan molemmat pienoiskampanjat kuvitteelliselle 1600-luvulle, mutta saattaisin myös muokata luolastosta oman dynaamisemman versioni Hyena Childin ideoiden pohjalta. Saa nähdä kuinka käy!