Mikä on peleissä kaunista?

Jos pelit ovat taidetta, täytyy meidän pystyä myös määrittelemään mikä niissä on kaunista ja hyvää. Mikä siis on peleissä kaunista? Tuntuu että vastaus on monipolvinen, etenkin kun kaikki pelit (ja etenkin digitaaliset pelit) ovat monimediatuotteita, jotka yhdistelevät erilaisia ilmaisutapoja ja taidemuotoja. Yksittäisessä pelissä voi olla kauneutta pelimekaniikoissa, grafiikassa ja näyttävissä miniatyyreissä, jopa musiikkissa ja liikkuvassa… Continue reading Mikä on peleissä kaunista?

Itseään ruokkiva kampanja

Olen jo pitkään ollut viehättynyt hiekkalaatikkokampanjoista, koska tuntuu että ne soveltuvat erityisen hyvin omaan pelityyliini ja viikkorytmiini. Oman kokemukseni mukaan hiekkalaatikkokampanjoiden luomisessa on enemmän työtä ennen pelin alkamista, mutta kunhan kampanja lähtee käyntiin, pyörittää kampanja käytännössä itse itseään, minimaalisella valmistelulla yksittäistä pelikertaa kohden. Jos käytän parikymmentä tuntia uuden kampanjan suunnitteluun, jää kampanjan viikoittainen “ylläpito” ja… Continue reading Itseään ruokkiva kampanja

Demiurgin paradoksi

Suuren ja mahtavan Gary Gygaxin syntymäpäivän kunniaksi nopea blogiteksti aiheesta joka on ollut mielessä vuosikausia, nimittäin pelinjohtajan pahe #1: ylisuunnitteleminen. Olen itsekin syyllistynyt kyseiseen ja “pilannut” lupaavia kampanjoita ennen kuin ne ovat kunnolla lähteneet käyntiinkään, määrittelemällä jo etukäteen liian tarkasti sen mistä kampanjassa omasta mielestäni on kyse. Pohjimmiltaan kyse taitaa olla pelaajien odotusten ja pelinjohtajan… Continue reading Demiurgin paradoksi