Olen monesti maininnut Tom Moldvayn nimen blogissa. Vuonna 2007 kuollut Moldvay muistetaan varmasti parhaiten Basic D&D -säännöstöstään, eli TSR:n vuonna 1980 julkaisemasta Moldvayn “punalaatikosta”. Monet pitävät sitä säännöiltään ylivoimaisena D&D-iteraationa, parempana ja selkeämpänä kuin pari vuotta myöhemmin julkaistu ja suomeksikin käännetty Mentzerin “punalaatikko”, joka pitkälti seuraa Moldvayn jalanjälkiä.
Itse olen vain selaillut alkuperäistä Moldvayn D&D:tä, mutta tutustunut siihen aika intensiivisesti toisen tai kolmannen käden lähteen kautta. Dwimmermountissa käytetty Adventurer Conqueror King System (ACKS) perustuu Labyrinth Lordiin, joka puolestaan mallintaa uskollisesti Moldvayn Basicia. Jos ACKS on Moldvayn Basicin arvioimiseen mitenkään riittävä, ovat säännöt erittäin helpot ja yksioikoiset. Ainoat ongelmat, joihin olen törmännyt, liittyvät yksittäisiin taikoihin ja niiden efekteihin (mm. Silence, 15′ radius), joista voisi jossain vaiheessa kirjoitella lisääkin.
Moldvayssä vaikuttaisi olevan kaikki tarvittava. Ennen kaikkea se on järkevästi jäsennellyssä, loogisessa ja pelin kannalta oleellisessa muodossa. Esim. Pathfinder-säännöt se hakkaa mennen tullen sääntöjen eleganssilla ja nopeudella. Asiat voi tehdä hankalasti tai yksinkertaisesti, ja Moldvayn Basic-säännöt pyrkivät ennen kaikkea jälkimmäiseen. Erityisesti pidän Moldvayn yllätyssäännöistä, hirviöiden reagointisännöistä ja yksinkertaisista hirviöistä, joille ei myöhemmissä laitoksissa oikein löydy käyttökelpoista (lue: tarpeeksi yksinkertaista) vastinetta.
D&D-sääntöjen lisäksi Moldvay on kolahtanut itselleni erityisen paljon erilaisten avoimien pelimaailmojen luojana. Olen aikaisemmin kirjoitellut Boot Hillistä, Gangbustersista, Star Frontiersista ja Lords of Creationista, joista jokaisen kehityksessä Moldvayllä oli enemmän tai vähemmän keskeinen rooli. Moldvayn tuottamille seikkailumateriaaleille on yhteistä avoimuuden tuntu; Moldvay ei yritäkään pakottaa pelin tarinaa johonkin tiettyyn suuntaan, vaan esittelee moduuleissaan tietynlaisen kiinnostavan tilanteen tai paikan, joka voi pelin aikana lähteä kehittymään mihin tahansa suuntaan.
Lisäksi Moldvay on kirjoitellut liudan klassikko-D&D-seikkailuita, joista varmasti tunnetuin on Isle of Dread koukuttavine heksaryömintöineen dinosaurusten asuttamalla saarella, unohtamatta saaren keskeltä löytyviä salaisuukisa. Muita Moldvayn tunnettuja D&D-moduuleita ovat “kummituskartano” Castle Amber ja erilaisten faktioiden hallitsema The Lost City. Näistä ensiksi mainittu saa inspiraationsa yhden suosikkikirjailijani Clark Asthon Smithin tuotannosta, erityisesti loisteliaista Averoigne-tarinoista, jotka vaikuttavat Pikkuruhtinaat-kampanjankin taustalla, joten moduulin olisi varmasti syytä tutustua paremmin.
Ilmeisesti koko elämänsä sairaalloinen ja vain 58-vuotiaana kuollut Moldvay toimi mieluummin kulisseissa kuin huomion keskipisteessä. Siitä huolimatta Moldvay muistetaan pelinkehittäjänä, jolla oli ylivoimainen taju pelimaailmojen ja tilanteiden luomisesta. En voi kuin nostaa hattua Moldvayn tuotoksille ja liian nuorena kuolleelle suunnittelijalle itselleen, niin paljon ne ovat jo tähän mennessä inspiroineet ja tulevat jatkossa inspiroimaan.
1 comment