Ajan ja paikan tuolla puolen

Viime aikoina olen fiilistellyt Tom Moldvayn Lords of Creation -multigenre-roolipeliä, joka julkaistiin aikoinaan Avalon Hillin toimesta vuonna 1983. Pelissä pelaajahahmot liikuvat erilaisten maailmojen välillä, niin että samat hahmot seikkailevat niin fantasia-, kauhu- kuin scifimaailmoissakin. Tällainen multiversumin haltuunotto, jossa hahmot liikkuvat erilaisten ulottuvuuksien välillä, on aina tuntunut kiinnostavalta.

Netistä löytyvien arvosteluiden (täällä, täällä ja täällä) mukaan peli on juuri sopivan kevytsääntöinen ja nopeatempoinen omiin mieltymyksiini nähden. Erityisesti kiinnostaa kuinka hahmot nousevat suhteellisen nopeasti “tavallisista ihmisistä” ulotuvuuksien välistä magiaa hallitseviksi supersankareiksi. Mikä olisikaan parempi metafora sille, kuinka pelaajahahmot alkavat pelin edetessä kontrolloida pelin tapahtumia yhä enemmän? Lopulta hahmoista tulee “luomisen herroja”, jotka kaikki kontrolloivat omia pikku-universumejaan ja toimivat niissä tapahtuvien seikkailuiden pelinjohtajina. Mahtavaa!

Lords of Creation

Lords of Creationin kansitaidetta.

Pelin kirjoittanut Tom Moldvayhan on tuttu mies klassisten D&D-seikkailujen Isle of Dreadin ja Castle Amberin takaa. Moldvay vastasi myös meillä Suomessa tuntemattomamman vuoden 1981 D&D Basic Setin kirjoittamisesta. Vuoden 1981 Basic Set on ihan syystä tärkeä osa OSR:ää ja esim. ACKS ja Labyrinth Lord mallintavat sitä. Monet pitävätkin Moldvayn Basic Setiä toimivampana ja sielukkaampana kuin Mentzerin kaksi vuotta myöhempää ja Suomessakin tutumpaa “punalaatikkoa”. Moldvaylla on siis referenssit kohdallaan.

Mikään Avalon Hillin roolipelijulkaisuista ei tainnut varsinaisesti menestyä kaupallisesti ja sama pätee ilmeisesti Lords of Creationiin. Nykyisin peli on tietysti jonkinlainen keräilyharvinaisuus, jonka hinta pyörii helposti yli 50 dollarissa. Kunhan eteen vain tulisi vähän edullisempi tapa tutustua peliin, niin tarttuisin siihen saman tien.

Lords of Creation: Book of Foes. Taide:

Lords of Creation: Book of Foes. Taide: Dave Billman.

Itselläni on pelkästän hyviä kokemuksia eri ulottuvuuksiin sijoittuvista pelikampanjoista, varsinkin sellaisista jotka alkavat jostakin realistisesta maailmasta ja siirtyvät siitä sitten fantastisempaan meininkiin. Lords of Creationin ensimmäinen seikkailu Horn of Roland tuntuu myös ymmärtäneeen tämän tosimaailmasta ja realismista ponnistavan kerronnan vahvuuden, sillä seikkailu alkaa scifi-conista ja ponnistaa siitä maailmojen väliseen matkailuun.

Oikein tehtynä siirtymät maailmojen välillä ovat herkullisia ja antavat pelaajillekin sellaisen tunteen, että kaikki on mahdollista. Itse vedin aikoinaan hauskaa nykypäivään sijoittuvaa cthulhu-kampanjaa, jossa siirryttiin pahisten perässä toiseen maailmaan zombieinvaasiota pakoon. Tässä toisessa (fantastisessa) maailmassa pelaajat sitten taistelivat pseudokeskiaikaista laaksoa tyrannisoivaa uusnatsimoottoripyöräijengiä vastaan. Tarkoitus oli nimen omaan tuoda sopiva annos pulp-tyyliä ulottuvuuksien väliseen matkailuun ja kampanja jäi mieleen.

Myös aikamatkailuroolipeli Timelordsin vetäminen on käynyt monesti mielessä. Timelordsissahan tehdään alkuun kaikista pelipöydän ääreen keräytyneistä pelaajahahmo ja lähdetään sitten näillä “avatareilla” tutkimaan maailmankaikkeutta.

Länkkärit taistelevat robtotteja vastaan kuussa. Helmeä! Taide: Dave Billman.

Lords of Creationin länkkärit taistelevat robotteja vastaan. Taide: Dave Billman.

Tällä hetkellä olen sisällyttämässä portaalitematiikkaa myös pitkäaikaiseen D&D-kampanjaamme, joka pyörii Elsirin laakson taustalla. Aluksi olisi tarkoitus heittää pelaajien eteen mahdollisuus lähteä tutkimaan toisia maalmoja ja katsoa mihin se johtaa. Jos pelaajat innostuvat maailmojen välisestä matkailusta, niin tiedossa on sitten jumalten välisiä kamppailuja ja juonitteluja.

Nykyäänhän eri ulottuvuuksien välinen matkailu ja erilaiset genrekohtaamiset ovat hyvinkin yleisiä ja onpa Hollywoodkin ehtinyt raiskaamaan muutaman hienon genrerajat ylittävän konseptin. Kaikesta kliseisyydestään huolimatta tällainen “nykypäivän hahmot” fantasiamaailmassa on kuitenkiin niin herkullinen asetelma, ettei sitä voi olla käyttämättä. Tykkäsin jo pienenä Mark Twainin Jenkki kuningas Arthurin hovissa -kirjasta, ja viime aikoina esim. Iain Banksin seikkailuromaani Transition toimi.

Ei ihme että ulottuvuuksien välinen matkailu tuntuisi nyt olevan “se” juttu. Katsotaan kuinka tässä käy…


Comments

Ajan ja paikan tuolla puolen — 2 Comments

  1. Pingback: Gangbusters | Limun Ropellukset

  2. Pingback: Pelaajat pelaajahahmoina | Limun Ropellukset

Leave a Reply