Viime vuonna tuli taas pelailtua kaikenlaista. Roolipelirintamalla jatkoimme Basic Fantasyllä pyörivää sadunomaisesta keskiajasta ponnistavaa Avalon-kampanjaamme, jossa nähtiin taas kerran luolastokoluamista, mutta myös massataisteluita ja sekä Yliseen että Aliseen maailmaan sijoittuvaa heksaryömintää. Meneillään on monenlaisia tarinankaaria, joista päällimmäisenä nyt tulevaisuudesssa häämöttävä uusi sota. Kampanjaa on nyt pelattu laskujeni mukaan 82 pelikertaa, joista ensimmäiset kymmenen eri hahmoilla ja TPK:n päättyen. Tai eiväthän vanhat hahmot kuolleita ole, mutta tästä ei pelaajien tarvitse (vielä) tietää mitään.
Avalon on ollut eräänlainen kokeilu, jossa olen halunnut pelinjohtajana panostaa enemmän NPC:n kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen, ja onhan NPC:tä siunaantunut aikamoinen määrä. Meillä taitaa olla pelissä jo yli 100 muotokuvallista NPC:tä ja lisäksi liuta sellaisia, joilla ei ole (vielä) omaa portrettia. Lisäksi kampanjassa ollaan kokeiltu orgaanisempaa siirtymää seikkailemisen ja valtakuntien hallitsemisen välillä. Näin pelaajahahmot ovat olleet mukana valtakuntien välisessä politikoinnissa jo ykköstasolta lähtien ja heidän vaikutuksensa maailmaan alkaa olemaan tuntuva, kun osa hahmoista on jo noussut kasitasolle. Vaikkeivat pelaajat kauheasti innostuneet massataisteluista, tulee kampanjassa jatkossakin esiintymään suuria taisteluita hyvän ja pahan joukkojen välillä, joissa myös PC:llä tulee olemaan oma roolinsa.
Dungeons & Dragonsin 3.5-säännöillä pelattava Nimetön kampanja on nyt edennyt Uumenalan Maerimydraan, jossa puoliksi demoni ja puoliksi tulijätti Kurgoth piirittää kaupungin ylle kohoavaan linnaan lukittautuneita epäkuolleita puolustajia, joita johtaa pimeähaltiapapitar Irae T’sarran. Pelaajahahmot ovat nyt tunkeutuneet linnaan ja yrittävät nyt löytää sieltä vihollisjoukkojen johtajan. Tehtävä ei tule olemaan helppo, sillä linna on täynnä erilaisia epäkuolleita hirviöitä, jotka meinaavat tehdä soitellen sotaan lähteneistä hahmoista hakkelusta. Nimetöntä kampanjaa on nyt pelattu laskujen mukaan 108 pelikertaa ja tämä taitaa olla viimeinen kampanjassa nähtävä seikkailu, sillä reilusti yli kymppitason hahmojen pelaaminen ja näille sopivien seikkailujen vetäminen rupeaa tuntumaan työltä.
Pelinjohtamisen lisäksi olen myös ehtinyt kiitettävästi osallistumaan roolipeleihin myös pelaajana. Villen Basic D&D -kampanjassa ollaan viime aikoina pelattu lähinnä itse kehitettyä sisältöä ja sielläkin hahmot rupeavat nousemaan korkeammille tasoilla. Oma maagini Ilodin Panodil on nyt kahdeksannella tasolla, eikä ysitasolle ole enää jäljellä kuin vajaat 100 000 kokemuspistettä. Eli ehkä joskus vuoden lopulla tai ensi vuonna päästään jo levelöimään ja rakentamaan velholle omaa tornia. Lisäksi olemme pelanneet Tuomaksen RuneQuestia ja Jessen Cyberpunkia ja tiedossa on myös uusia kampanjoita tälle vuodelle.
Lautapelirintamalla ei ole tapahtunut kauheasti, mutta yksi peli Here I Standia ja Triumph & Tragedyä taidettiin saada pelattua, joskin jälkimmäinen vasta tämän vuoden puolella. Lisäksi on tullut koettua myös muutama peli kasvotusten pelattavaa Blood Bowl -liigaamme, sekä kokeiltua muutaman pelikerran verran megalomaanista
Oathsworn: Into the Deepwoodia, jonka tuotantoarvot ovat varsin huikeat. Peli on ihan toimiva kokonaisuus, jonka skenaariot alkavat aina Choose Your Own Adventure -tyylisenä monivalintatutkimuksena, mutta kulminoituvat sitten lopulta massiivisilla miniatyyreillä pelattaviin taisteluihin.
Tietokonepelejä on niitäkin tullut pelailtua, tuttujen Arma 3:n ja Dark and Darkerin lisäksi olen pelaillut ainakin RimWorldia, Wartalesia, Blue Princeä, Shadow Empireä, Return to Castle Wolfensteinia, System Shock Remakea, Dreams in the Witch Housea ja 1000XResistia näin niin kuin suunnilleen peliaikajärjestyksessä. Syksyn aikana RimWorldiin upposi reilusti yli 100 tuntia, joten se taisi olla viime vuoden pelatuin pelini, mutta myös Wartales, Return to Castle Wolfenstein, System Shock Remake ja Dreams in the Witch House jäivät mieleen positiivisessa mielessä.