Roolipelien tila vuonna 2014, osa 1

Roolipelitiedotuksen Sami heitti ilmaan roolipeliblogihaasteen, jossa toivoi pohtimaan kotimaisen roolipelaamisen tilaa vuonna 2014. Löimme Iimun kanssa viisaat päämme yhteen ja kävimme keskusteluun. Lopputulos on luettavissa alla. Jatkoakin on luvassa, kunhan keskustelu etenee…

ILMARI: “Pyydettäessä pohtimaan Suomen roolipelaamisen tilaa vuonna 2014 tai 2015 tai 2025 alan heti miettiä, että jotenkin implisiittisesti tälläsessä skenaariossa haetaan kirjottajan näkökulmasta jotain nasevaa analyysiä siitä, mikä on pielessä ja minkä pitäis olla toisin. Mutta näinhän asia ei välttämättä ole; tarvitaanko muutosta? Tuleeko sulla Niklas mieleen asiainhaaroja, jotka olisi Suomen “skenessä”, jotenkin pielessä tai vastaavasti todella hyvin näin luojan vuonna 2014?”

NIKLAS: ”Seuraan kauhean huonosti Suomen skeneä, mutta ainakin oman pelaamisen suhteen menee tällä hetkellä hyvin. Viimeiset vuodet ovat olleet jonkinlaista tutkimusmatkaa roolipelaamisen “ytimeen”. Erityisesti on kiinnostanut pelaajien rooli dynaamisessa tarinankerronnassa ja pelaamisen emergentti luonne. Nyt vuoden sisään onkin herännyt useita ahaa-elämyksiä, varmaan lähinnä sen vuoksi että olen myös pelannut ihan älyttömästi. Viime vuonna tuli vedettyä reilusti yli 50 pelikertaa ja pelattua melkein yhtä monessa sessiossa. Limun ropellusten kirjoittaminen on tietysti ollut suuressa roolissa myös…

“Mites sä Ilmari näet tämän skenetilanteen? Oletko kärryillä mitä Suomessa tapahtuu roolipelaamisen saralla? Mikä on hyvin, mikä huonosti?”

ILMARI: “Jaan kokemuksen matkasta ytimeen kanssasi. Omassa pelaamisessani on selvästi käynnissä renessanssi, pitkällisen hiljaiselon jälkeen. Mitä tulee suomalaiseen skeneen, mulla on vahva tuntuma, että kuten muissakin asioissa, on Suomessa vahvaa yhdistystoimintaa myös roolipelaamisen alueella. Ropeconia on järjestetty niin kauan kuin muistan, ja pitäisi googlella etsiä että muistaisin ensimmäisen vuoden kun se järjestettiin. Tiedän muitakin roolipelaamiseen liittyviä tapahtumia, eli roolipelaamisen yllä leijuu vahva yhteisen tekemisen meininki.

“Itseäni kiinnostaa pöytäroolipelien tulevaisuus siinä mielessä, että onko niillä kestävyyttä kilpailla tietokonepelejä vastaan, vai jäävätäkö ne vain pieneksi ilmiöksi vastaisuudessa. Toisaalta taas jaan myös mielipiteen, vahvasti jakautuneesta loppukäyttäjistöstä. Pelaajat pysyvät omissa porukoissaan ja vaihdunta on aika hidasta, en tosin tiedä onko tämä lainkaan huono.

“Ehkäpä, jos oikein alkaisin visioida, niin sanoisin, että seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomen valtio alkaa rahoittaa roolipelaamista siten, että jokaisella nuorisotalolla/iltapäiväkerholla on varaa ainakin
yhteen roolipelikerhoon. Niiden kokemuksien perusteella joita sain peluuttamalla roolipelejä ala- ja yläkouluikäisille, on pöytäroolipeleille selvästi kysyntää ja kiinnostusta.”

NIKLAS: “Mä en ole ikinä käynyt Ropeconissa! Monesti se on tietysti ollut mielessä, mutta jostain syystä ei vaan koskaan ole tullut lähdettyä. Ehkä olen pitänyt roolipelaamista enemmän yksityisenä harrastuksena? Kun nyt viime vuosina olen taas sukeltanut pelaamiseen pariin uudella tarmolla, on se tapahtunut lähinnä jenkkiläisten blogien ja foorumien kautta. Ehkäpä siksi että jenkkiblogien tapauksessa on ollut niin voimakas painotus harrastuksen siihen puoleen mikä mua erityisesti kiinnostaa, eli roolipelien alkuaikoihin, pelaamisen muutoksiin ja ylipäänsä historiaan?

“Jos lähdetään visioimaan, niin en usko että pöytäroolipelaaminen enää nousee miksikään koko kansan jutuksi niin kuin 1980-luvulla. Yhteiskunta on muuttunut niin yksilökeskeiseksi, että ylipäänsä toisten ihmisten kanssa kasvokkain hengailu on vähän epäilyttävää. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei roolipelaaminen tulisi tulevaisuudessa vaikuttamaan yhä enemmän maailmaan. Se pelillistyminen joka nyt tapahtuu kaikilla yhteiskunnan alueilla saa edelleen suurimman osan polttovoimastaan muutaman jenkkistrategiapelaajan 40 vuotta vanhasta pelistä nimeltä Dungeons & Dragons.

“Tässä pelillistymisessä on hirveä potentiaali, joka ainakin mun mielestä hukataan vähän liikaa genretrooppien kierrätykseen. Kun Clash of Clansin soturit hyökkäilee naapuripelaajan kimppuun, on kyse enemmänkin jonkinlaisesta pelaamisen performanssista kuin mistään uudesta tai edes antautumisesta pelijärjestelmän reunaehtojen varaan. Kun peleistä on tullut yhä tiiviimpi osa meidän kaikkien elämää, huomaa tällainen vanha parta ettei niillä ole sellaista merkitystä mistä itse joskus unelmoi. Pelit ovat enää ajanvietettä, joille ei anneta mahdollisuutta vaikuttaa ympäröivän maailman, tai edes pelaajan ajatusmaailmaan. Sellaista populaarikulttuuri tietysti on, mutta jos roolipelaaminen jotain opettaa, niin sitä että pelaaminen voisi olla paljon enemmänkin…

“Tietokonepeleissä mua kiinnostaa erityisesti dynaamiset ympäristöt niin kuin Wurm Online, EVE tai DayZ. Toki myös emergenttejä elementtejä jotenkin ovelasti generoivat pelit, vaikkapa NetHack tai Dwarf Fortress. Miksei kukaan tee roolipelaamisen ja tietokonepelaamisen hyviä puolia hyödyntävää verkkoympäristöä?”

ILMARI: “En ole aivan päässyt vielä päässäni sisälle siihen mistä kasuaalipelien vallankumouksessa on kyse. Mutta on uskomatonta, että on päässyt todistamaan oman elämänsä aikana videopelien *valtavan* nousun, hyvin pienen marginaalin harrastuksesta bussimatkoilla pelattavaksi massiiviverkkopeleiksi. Puhumattakaan siitä, että tämä “taiteen” ala on vasta aivan sen alkutekijöissä. Voi kysyä onko klassikkopelejä, joita arvostetaan osana pelien kaanonia, vielä tuhannen vuoden päästä edes olemassa?

“Pelien ja todellisuuden yhä vahvempi risteäminen vaikuttaisi ainakin tällä hetkellä olevan väistämätön kehityksen suunta. Virtuaalinen identiteettini seuraa yhä vahvemmin mukana minne ikinä reaalimaailmassa menenkin. Mutta samalla näen, että yhä enemmän se vahvistaa myös toden ja aidon sosiaalisuuden arvostusta. Mistä ehkä kertoo lautapelien suosio ja monipuolistuva valikoima.

“Tuntuu, että pelaamiseen liittyvät roolit, mitä tulee erityisesti verkossa pelattaviin rooleihin, ovat saamassa yhä selkeämpää osuutta pelaamisessa ja tavallaan internetin lupaama anonymiteetti saa hyvin konkreettisen muodon niiden äärellä. Voin olla ilkeä ja julma internetavaruusliiton johtaja, joka valtaa alueita ja käskee satoja ja tuhansia sotilaita avaruustaisteluissa, ilman että minun tarvitsee oikeasti olla ilkeä. Siten voin elää aivan toisenlaista elämää.

“On kummallista, että verkkopelit mahdollistavat juuri sen kaltaiset roolit, joista ennen wanhaan peloteltiin joka kirjan alussa, SINÄ ET OLE ROOLISI! Mutta juuri se, että rooli tulee niin iholle kun pelaat oikeasti persoonallisuudellasi, on osa pelien viehätystä. Ja näen klassisten pöytäpelien roolit nykyään todella laimeina verrattuna siihen, suorastaan leikkinä, koska avaruusimperiumin tai fantasiakillan organisointi ja taloudesta huolehtiminen käy työstä. Siinä tavallaan on myös pöytäpelien suuri vahvuus. Ne jos mikä on lähellä sitä leirinuotiota, jolle kuvitteelliset esi-isämme istuivat tarinoimaan esikirjallisella ajalla, ajatus on suorastaan kotoisa.

“Ehkäpä siksi internet on kaikessa segmentöitymisessään oiva media jakaa näitä täysin erillisiä kokonaisuuksia. Pöytäpelien luonne vaikuttaa olevan sellainen kaveriporukoituva. Olisi hauskaa jos suomeen saataisiin laadukas vanhan koulukunnan printtijulkaisu roolipeleistä. Mutta olisiko sille kysyntää ja tarvetta, en tiedä? Oivoi *Sininen lohikäärme* sua kaipaan!”

NIKLAS: “Oot ihan oikeassa kasuaalipelaamiseen suhteen. Itse teilaan vähän turhankin helposti markkinalähtöisesti suunniteltuja pelejä, mikä ei suinkaan tarkoita että niissä ei voisi olla jotakin hyvääkin. Selkeetä kuitenkin on, että samalla kun pelaamisesta on tullut “koko kansan” viihdettä, on sen logiikka monessa kohtaa muuttunut. Osaksi kyse on koko viihdemuodon popularisoitumisesta ja sen mukana tulevasta eräänlaisesta kädestä pitämisen kulttuurista. Toisaalta nykyisessä fantasiakuvastossa on turhan usein kyse trooppien kierrättämisestä, saman geneerisen aineiston toisintamisesta. Mielenkiintoista tietysti on, mitä tapahtuu kun todellisuus ja peli yhä enemmän sekoittuvat…

“Itselleni tietokonepeleissä on kyse melkeinpä mainitsemasi roolin omaksumisen vastakohdasta, mutta en olekaan koskaan innostunut pelaamaan MMORPG:ja. En osaa kuvitella uppoutuvani niin syvälle johonkin tietokonepeliin, että se tulisi tuolla tavoin iholle tai että se muodostaisi uuden identiteetin. Tietokonepelit on mulle pikemminkin jonkinlaista ajatussshakki, jossa mittelen joko pelaajan tai koneen kanssa. Ennen kaikkea niissä on kyse jonkinlaisista kaavoista, joiden toiminta täytyy oppia. Strategiapeleissä kyse on tietysti vastustajan tai tietokoneen “maneereista”, joita tulee ikään kuin hallita. Muissakin peligenreissä kyse on jonkinlaisesta kontrollista tai siihen pyrkimisestä.

“Roolipelit ovatkin sitten jotain aivan muuta. Resurssienhallinta on tietysti isossa osassa monia pelejä, mutta lisäksi pöytäpeleissä on aina jotakin muuta. Mulle tärkeintä on maailman avoimuus, mahdollisuus ottaa riskejä, joiden palkitsevuus on ihan eri maailmasta kuin väkisinkin matemaattisissa tietokonepeleissä. Hyvällä peliporukalla roolipelaaminen on aina enemmän kuin osiensa summa, joka voi ottaa yllättäviäkin suuntia, mutta riskien on aina oltava läsnä: pelaaminen ei ole “vain” kollektiivista tarinankerrontaa. Roolipeleissä voi vaikuttaa pelimaailmaan, kun tietokonepeleissä kyse on pikemminkin jonkun valmiiksi mallinnetun toistamisesta.

“Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseen! Mikä on suomalaisen roolipelaamisen tila, mihin ollaan menossa?”


Comments

Roolipelien tila vuonna 2014, osa 1 — 11 Comments

  1. Seuraan tarkasti D&D skenä ja suomiropeskeneä jonkin verran. Tiedän uudet julkaisut, mutta harvemmin niitä ostan. Mua kiinnostaa lähinnä D&D:mäiset toiminnalliset pelit ja vähemmän forgelaiset tarinankerronnat.
    Tilanne on pysynyt stabiilina viimeiset 20 vuotta. Pienten piirien harrastus. 80 ja 90 luvuilla oli buumi päällä, mutta se on sammunut. Markkinoille on tunkeutunut helpomminlähestyttäviä harrastuksia tietokonepelit etunenässä, jotka uppoavat potentiaalisiin roolipelaajiin.
    Ennustan seuraavien vuosien olevan samanlaista pienten piirien harrastamista. Parinkymmen vuoden kuluttua ollaan jo tosi pieni harrastus tyyliin pienoisrautatieharrastajat.
    Ennustukseni on aika synkkä. Kuuluun siihen roolipeliporukkaan, jolle riittää oman peliporukan pelit. Peliporukasta lähtijä korvataan uudella, mutta muuten laajenemishaluja ei ole. En myöskään mainosta esim. työkavereille pelaavani roolipelejä. Olen käynyt kerran Ropeconissa, jossa lähinnä kuuntelin Frank Mentzerin esitelmän ja kävin ostamassa vanhoja D&D moduuleita. En kaipaa pelaamista muukalaisten kanssa, jota on tullut muutaman kerran kokeiltua.
    Toivoisin suomenkielistä laadukasta vanhankoulukunnan printtipeliä tyyliin D&D punalaatikko. Myrskyn sankarit oli hyvä yritelmä, mutta se ei ole luolaholvien tutkimista ja säännöt eivät olleet mieleeni. Labyrinth Lord ropen suomentaminen voisi olla helpoin tapa.

    Thunhus

  2. Melkein yhtä pessimistisesti näen minäkin roolipelaamisen tulevaisuuden. Pienoisrautatieharrastajat on hyvä vertauskuva. Toki tässä saattaa vielä tapahtua kaikenlaista, meidän verkkopeleissä on ollut mukana nuorempiakin ja kovasti tuntuu pelaaminen kiinnostavan muutenkin kouluikäisiä. Suurin ongelma on varmaan tiedon välittäminen eteenpäin?

    Labyrinth Lordin suomentaminen on loistoidea! Kukahan tarttuisi toimeen? Mites Seppo, kiinnostaisiko uusi ja kolmoslaitosta “vähän” pienempi projekti?

  3. Jos joku järkkää rahoituksen ja maksaa säällistä liksaa. 🙂 Noin yleisesti ottaen olen suomentanut crunchia jo neljän eliniän tarpeiksi, mutta jos kyse on oikeasta käännöskeikasta ja aikataulussani on tilaa, asiaa harkitaan kuten mitä tahansa työtyötä.

    Sinänsähän Lohikäärmeen Luola on olemassa muun muassa sitä varten, että kenen tahansa olisi helpompi ryhtyä tuollaiseen projektiin. Jota siis peukuttaisin ns. kybällä.

  4. Pakko oli kuitenkin kysyä 🙂 Open Office väittää että Labyrinth Lordissa on n. 100 000 sanaa. Minkäköhän kokoluokan projektista on kyse, osaatko yhtään arvioida? Ajattelin vain että jos joku nuori ja innokas siihen tarttuisi? Enkä siis tarkoita tällä itseäni…

    Vai onko tätä (tai vastaavaa) suunniteltu jo toisaalla?

  5. Englannin sanat ovat keskimäärin viisikirjaimisia, joten puolen miljoonan merkin tikistä kai olisi kyse (tiedä sitten, onko tuohon laskettu mukaan kaikki merkit taulukoista).

    Puolen miljoonan merkin romaanin suomentamiseen kuluu täysipäiväisenä työnä kolme neljä kuukautta (toimitustyö ja taitto sitten erikseen), ja roolipelin kääntäminen ei ole ainakaan vähemmän työläs hanke kuin vastaavan pituisen keskivertoromaanin.

  6. Labyrinth Lordin kääntö tuli mieleen kun huomasin kirjasta olevan saksan ja italiankieliset käännökset. Kirjahan on tosi kattava vähän kuten Rules Cyclopedia. Tulisko muuten suomenkielestä käännöksestä pidempi kuin englanninkielisestä versiosta tekstin osalta?
    Mulla ei ole LL kirjaa vaan ainoastaan pdf ilman kuvitusta. Onko käsitystä kirjan sisätaiteen “tasosta”?

  7. Suomennoksen pituus riippuu suomentajastakin (toisilla on tiiviimpi ilmaisu kuin toisilla), mutta minun näppituntumani on, että pätevä suomennos on yleensä noin kymmenen prosenttia englanninkielistä alkutekstiä pitempi.

    Ja taittohan jouduttaisiin panemaan kokonaan uusiksi jo senkin takia, että roolipeleissä on tapana esittää paljon asioita aakkosjärjestyksessä.

  8. Toisaalta Labyrinth Lordissa on todella paljon toistuvia sanoja ja käsitteitä, esim. taikojen ja hirviöiden kohdalla, joka jonkin verran laskee käännettävän tekstin määrää. Myös taika- ja taikaesinekuvaukset ovat jossain määrin yhteneväisiä OGL:n kuvausten kanssa. Copy-pastesin pdf:n tekstin Open Officeen, joka on varmaan laskenut jokaisen taulukossa olevan numeron omaksi sanakseen jne. Säännöt ovat myös huomattavasti yksinkertaisemmat (vähemmän poikkeuksia ja muuttujia) kuin esim. kolmoslaitoksessa. LL on myös niin lähellä käännettyä punalattikkoa, että siitäkin voisi hakea vertailukohtia. Veikkaisinkin että LL olisi matemaattista pituuttaan helpompi urakka, mutta aikaimoisesta ponnistuksesta olisi kyse joka tapauksessa.

    Jos tällaiseen urakkaan joku hullu lähtisi, niin netissä jaeltava ilmainen versio olisi varmaan se joka kaikkein parhaiten toimisi “porttina” roolipelien maailman uusille pelaajille. En tiedä mikä Goblinoid Gamesin linja on, mutta luulisi että tällaiseen jakeluun saisi helpommin (ilmaiseksi?) luvan kuin painettuun kirjaan…

    Painetun kirjan taiteesta ei ole mitään käsitystä, itsekin olen tukeutunut ilmaisversioon.

  9. Ilmainen (ja taidevapaa) pdf olisi hyvä idea. Uskon sen uppoavan kaltaisiini ropeista jo tietäviin, mutta epäilen sen tehoa vasta-alkajiin kiinnostuksen herättäjänä.

    Itse arvostan laatua ja olen valmis maksamaan siitä. Kovakantinen noin 150 sivuinen kirja näyttävällä ulkoasulla olisi hyvä ratkaisu. Kirjat pitäisi saada kirjastoihin, jossa kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus tutustua niihin ilmaiseksi. Kovakantisena kirja kestäisi ajan hammasta. Kaippa tollaisen kirjan hinta olisi 40e luokkaa. Hinnaltaan sopiva synttäri/joululahja.

    Lisäksi tarvitaan peliä tukevaa materiaalia erityisesti aloittelijoita varten. Valmiita seikkailuita ja jonkinlainen pelimaailma (esim. kuningaskunta). Nämä voisivat olla pdf julkaisuja ilman kuvitusta ja mielellään ilmaisia (epäilen vahvasti suomalaisten halua maksaa verkkojulkaisuista).

    Goblinoid Gamesin halusta yhteistyöhön en tiedä mitään. Eipä tässä tarvita muuta kuin 20000e ja aikaansaavaa porukkaa. Itse olen enemmänkin taivaanrannan maalari…

  10. Siitä vain joku skenemies tai -nainen panemaan pystyyn Mesenaatti-projektia. Toinen vaihtoehto on ottaa yhteyttä supercelliläisiin, siellä on varmasti vanhoja rahakkaita ropettajia. 🙂

  11. Pingback: Blogaushaaste: Suomen ropeskene tänään ja huomenna | Roolipelitiedotus

Leave a Reply