Metamorphosis Alpha

Scifi-roolipeli Metamorphosis Alpha on yksi outolintu lisää TSR:n monipuolisesta ja usein aika äkkiväärästä alkuaikojen tuotannosta. Se ilmestyi ensimmäisen kerran 1976, vain kaksi vuotta D&D:n jälkeen. Siinä onkin paljon samankaltaisia piirteitä, niin että sitä usein ajatellaan “vain” eräänlaisena avaruuteen sijoittuvana luolastokomppauksena (“dungeon crawl in space”). Välillä jopa historian hämäriin vaipunut Metamorphosis Alpha on tällä hetkellä taas ajankohtainen, sillä uusintapainoksen lupaava Kickstarter-kampanja ylitti ihan reippaasti rahoitustarpeensa.

Metamorphosis Alpha sijoittuu tähtienvälistä avaruutta kyntävälle Warden-nimiselle “sukupolvialukselle”, jonka odottamaton katastrofi on suistanut reitiltään. Pelin suunnittelijan James M. Wardin mukaan nimensä saanut, avaruudessa ajelehtiva Warden-järkäle on onnettomuuden seurauksena kaikkea muuta kuin tunnistettava avaruusalus. Henkiinjääneet ovat taantuneet luolamiesten tasolle ja päivittäinen kamppailu avaruusaluksen hulluksi tulleita tietokonejärjestelmiä tai uusi ihmeellisiä mutatoituneita eliömuotoja vastaan on hengenvaarallista. Lopputuloksena on avaruudessa leijuva surrealistinen maailma, jossa on piirteitä vähän kaikenlaisesta oudon fiktion perinteestä, mutta mitään perinteisessä mielessä kovaa scifiä tai edes avaruusoopperaa se ei ole.

Alkuperäisen TSR:n vuonna 1976 julkaiseman Metamorphosis Alphan kansitaidetta. Taidetta:
Alkuperäisen TSR:n vuonna 1976 julkaiseman Metamorphosis Alphan kansitaidetta. Taide taitaa olla David C. Sutherland, III:n kynästä.

Totta onkin, että peli muistuttaa monella tapaa D&D:tä mekaniikaltaan, rytmitykseltään ja ilmeisesti jopa teemoiltaan, sillä samanlaista outojen hirviöiden, ansojen ja laitteiden kanssa pelehtimistä on kyse kummassakin. Itse asiassa Wardin pelissä on ainakin omasta mielestäni oleellista, että se aluksi muistuttaa ihan mitä tahansa D&D-sessiota, mutta niin että pelaajat vähä vähältä (ehkä) hoksaavat seikkailevansa jossakin aivan muualla kuin D&D:n tyyppisessä myyttisessä meneissyydessä. Sama teema toistuu myös D&D:n alkupään julkaistuissa moduuleissa, mm. vuoden 1980 S3: Expedition to the Barrier Peaksissä.

Näin 40 vuotta Metamorphosis Alphan julkaisemisen jälkeen voi vain kuvitella minkälainen kokemus on ollut ensimäisiä kertoja kulkea Wardin pelin avaruusaluksen käytävillä. Ei Wardin peli kuitenkaan aivan tyhjästä ole ilmestynyt, sillä innoituksensa sille on antanut liuta scifi-romaaneita, joista itselleni on tutuin Brian Aldissin varhainen scifi-romaani Non-Stop. Romaani tutkailee samaa teemaa kuin pelikin, mutta pikemminkin romanttisen seikkailukertomuksen, kuin sekopäisen surrealistiunen logiikalla. Joka tapauksessa, on seikkailemisen täytynyt ensin tuntua todella oudolta ja surrealistiselta, kaikkia mahdollisia lajityyppejä rikkovalta huuruiselta huumetripiltä. Sitten kun maailma on alkanut hieman hahmottua, on kuitenkin selvää että kyseessä on ennen kaikkea peli, ja vieläpä sellainen, jonka päämääränä on hengissä pysyminen. 

Ilmeisesti AD&D:n tutun David C. Sutherland, III:n taidetta alkuperäisestä Metamorphosis Alphasta.
AD&D:kin tutun David C. Sutherland, III:n taidetta alkuperäisestä Metamorphosis Alphasta.

Metamorphosis Alphan pelijännite tuntuisi rakentuvat paitsi outojen otusten ja laitteiden kohtaamisen, mutta myös erilaisten radioaktiivisten aineiden ja myrkkyjen kanssa vehtaamisen varaan. Suurimmalla osalla Wardenin asujaimista on jonkinlaisia mutaatioita, jotka itse asiassa useimmiten ovat perin hyödyllisiä. Pelin hahmo-optioita ovatkin ihmisen lisäksi myös mutantti-ihminen, mutanttikasvi tai mutanttiolio, joten ainakin valinnan varaa on. Jos olen oikein ymmärtänyt on näiden kaikkien tärkeä tasapainoilla erikoiskykyjen ja liiallisen altistumisen välillä, vähän niin kuin reilut kymmenen vuotta uudemmassa Cyberpunkissa tapahtuu kyberimplanttien kanssa.

Paitsi myrkkyjen, erikoiskykyjen ja radioaktiivisuuden kanssa pyörittely, on myös seikkailuissa kohdatun oudon myötä syntyvä huumori ilmeisesti tärkeä osa peliä. Pelihahmot muuttuvat ja mutatoituvat pelin edetessä, joten Metamorphosis Alpha ei sovi niille jotka ovat ajatelleen sankarilleen jo valmiin tarinan kehityskulkuineen, siinä kun on kyse ennen kaikkea muutoksista, vastustuskyvystä ja mutaatioista. Lopputuloksena on usein silkkaa mahdottomuutta tai pöljää, viimeksimainittua siis Jeff Rientsin määritelmän mukaan.

Vielä loppuhuomiona, että Gamma World on Metamorphosis Alphan eräänlainen seuraaja, joka laajentaa alkuperäisen pelin maailmaa sukupolvialukselta kokonaiseksi maailmaksi, mutta siitä ehkä lisää jokin toinen kerta…

1 comment

Leave a comment