Blogi on viettänyt hiljaiseloa jo yli kuukauden, lähinnä työkiireistä johtuen. Vaikka töissä on tullut painettua pitkää päivää, olen silti ehtinyt myös pelaamaan. Pelaaminen on todellakin paras keino päästä irti työhön liittyvästä stressistä, ja onneksi on, sillä kulunut syksy on ollut kyllä reilusti keskivertoa rankempi.
Roolipelipuolella olen seikkailut antiikin Roomassa Cthulhu Invictus -kampanjassa. Hahmoni Laurelux “Bullius Mentulius” Tuderux on roomalaissodissa vanhempansa menettänyt gallialainen orpolapsi. Laurelux vietiin nuorena Roomaan orjana ja päätyi ennen pitkää gladiaattoriareenalle, jossa otti nimen Bullius Mentulius. Kohtuullista menestystä saavuttanut Bullius pyörittää vanhoilla päivillään voimistelusalia ja ratkoo kammottavia mysteereitä tovereidensa kanssa. Seikkaileminen eri puolilla Rooman valtakuntaa on ollut viihdyttävää, eikä vähiten kampanjan hyvien hahmojen vuoksi. Viime pelikerralla muunsimme hahmot uuteen Call of Cthulhu -säännöstöön (7th Edition), joka vaikuttaa ainakin alkuun hyvin lupaavalta.
Pelinjohtopuolella olen vetänyt tutuiksi tulleita Dwimmermount ja Elsirin Laakso -kampanjoita, mutta näiden lisäksi repertuaariin on tullut myös uusi Shahar-kampanja. Dwimmermountissa ollaan koettu suuria muutoksia, kun yksi kampanjan pitkäikäisimmistä hahmoista, Asanan papitar Jeera, joutui Crypt Thingin kohdattuaan kadoksiin vuoren uumeniin. Luolaston alimmalle tasolle eksyneen papittaren selviäminen ei ole mikään itsestäänselvyys ja vaikka muut hahmot yrittävät pelastaa kadonnutta Jeeraa, vaikuttaa hahmon löytäminen vähintäänkin haastavalta.
Elsirin laaksossa eletään pientä suvantovaihetta ennen seuraavalle suuremmalle seikkailupolulle astumista. Kuningaskunnan erämaahan perustaneet pelaajat ovat saaneet yhä enemmän vihiä koko laakson sivilisaatiota uhkaavien jättiläisten ja ulkoavaruudesta saapuneiden illithidien vaaroista, joten siihen suuntaan mennään vääjäämättä jossakin vaiheessa. Obsidiaanikaupungin vaarat ovat kuitenkin toistaiseksi edesssäpäin, sillä pelaajat karttavat ihan hyvästä syystä kampanjan kulminaatiopistettä. Toisaalta, jos Obisidiaanikaupungin tapahtumat etenevät odotetulla tavalla, aiheuttaa laaksossa kohta hämminkiä titaani tai kaksi.
Uutta Shahar-kampanjaa on nyt pelattu kahdella eri peliporukalla n. 15 kertaa. Alku vaikuttaa lupaavalta, sillä seikkailijat ovat alkaneet saamaan jalansijaa kaupungin outojen uskontojen ja loputtomilta tuntuvien kaupungin alaisten luolastojen ristipaineessa. Haasteita syntyy kahden samanaikaisesti kaupungin alaisia labyrinttejä tutkivan seikkailijaryhmän kaitsemisesta. Seikkailijoiden teot vaikuttavat toisiinsa, mutta eri ryhmät eivät voi kohdata toisiaan maan alla. Hieman on pitänyt säätää sen kanssa, mitkä tapahtumat sattuvat ennen toisia. Olen kallistumassa sen kannalle, että kampanjan kokonaisaika etenee oikean maailman ajan mukaan, niin pelinjohtjaan ei tarvitse pitää kirjaa seikkailjaryhmien eriaikaisista kohelluksista.
Lisäksi olen pohdiskellut länkkärikampanjan vetämistä. OSR-henkisen Shotguns & Saddlesin pohjalle kehitellyt säännöt lainailevat sieltä ja täältä. Kyseessä on klassinen hiekkalaatikkokoitos, jossa pelaajat voivat vapaasti valita liittoutuvatko karjaparonien, pankkirosvojen vai intiaanien kanssa. Pakkaa sekoittaa vielä alignment-systeemi, jossa kokemusta kertyy eri tavalla riippuen siitä, onko hahmo “black hat”, “brown hat” vai “white hat”. Black hatit saavat kokemusta ryöstettyjen dollareiden ja tapettujen vastuksien mukaan, kun taas white hatit keräävät kokemusta tuomalla roistoja oikeuden eteen “dead or alive” ja erilaisia luonnonihmeitä löytämällä.