Kohti keskiaikaista taikuutta?

Dungeons & Dragonsin taikalistat ovat yksi pelin outouksista. Listat tuntuvat syntyneen pitkälti sattuman kautta, onhan niissä niinkin keskenään erilaisia taikoja kuin Sticks to Snakes ja ESP. Taikalistat eivät ole kauheasti muuttuneet vuosien varrella, sillä orgaanisesti vuosien mittaan syntyneiden listojen muokkaaminen näin jälkikäteen on kovin hankalaa. Olen itsekin kokeillut taikalistojen muokkaamista ja todennut että tehtävän kunniallinen maaliin vieminen vaatisi vuosien perehtymisen taikojen taustoihin.

D&D:n alkuperäiset taikalistat perustuvat erilaisiin myytteihin, hakivathan taiat inspiraatiota kristillisestä mytologiasta, keskiaikaisista taruista ja seikkailukirjallisuudesta, mutta toisaalta myös ihan pelin tiimellyksessä syntyneisiin ajatuksiin. Gygaxin alkuperäisen Greyhawk-kampanjan pelaajia kehotettiin luomaan omia taikojaan silloin vielä varsin suppean taikalistan tueksi. Näin syntyivät ilmeisesti mm. Leomund’s Tiny Hut, Otiluke’s Flaming Sphere, Bigby’s Grasping Hand, joista jokainen vastaa johonkin pelissä ilmenevään tarpeeseen, kuten mahdollisuuteen levätä turvassa kaikkein haastavimmissakin olosuhteissa.

Mutta mitä jos D&D:n taikuus olisi jollakin tavalla vähemmän utilitaarista ja lähempänä keskiaikaisesta noituudesta juontuvia juuriaan? Sellaisella ajatuksella leikittelee Landon Schurtz Delta’s D&D Hotspotin “vieraskynässä”. En malta olla huomauttamatta, että Schurtzin luoman keskiaikahenkinen loitsulista on heti paljon tunnelmallisempi kuin D&D:n peruslistojen näkemys taikuudesta. Ainakin minua lista inspiroi, enkä malttaisi olla testikäyttämättä sitä. Erityisen hyvin keskiaikaistyylinen loitsulista sopisi Pikkuruhtinaat-kampanjaan ja laitankin sen varmaan pikapuolin testiin.