Olen jo muutamaan otteeseen kirjoitellut mystiseen L’Île Mystérieuseen, eli Salaperäiseen saareen, liittyviä postauksia tänne blogiin. Kyseessä on siis hiekkalaatikkokampanja, jossa seurataan vuoden 1650 ranskalaisia tutkimusmatkailjioita aiemmin tuntemattomalla eteläisen Tyynen meren saarella. Kampanjaa on nyt kevään ja kesän aikana pelailtu kymmenkunta kertaa, ja meno on ollut vähintäänkin vauhdikasta.
Kirjoittelin kampanjaa varten omat B/X-pohjaiset säännöt, joihin olen yrittänyt kirjoittaa auki mahdollisimman paljon “heksaryömintään” liittyviä proseduureja. Myös hahmoluokkien kyvyt ja taidot on yritetty tehdä mahdollisimman pelillisiksi, niin että niillä kaikilla on tarkkaan määritelty suhde kampanjan proseduureihin. Kampanja on toisin sanoen hyvin sääntökeskeinen, ja vielä niin että sääntöjen seuraaminen tuottaa lisää pelattavaa. Sanalla sanoen suunnittelua on ohjannut ajatus emergentistä pelaamisesta.
Koska “kaikkeen” on olemassa suorat säännöt, on meno hyvin vauhdikasta, kun toimintaa ohjaa kerronnan sijaan mekaniikka. Pelaajat heittävät aina päivän aluksi saaren säätilan, joka vaikuttaa pelin kulkuun yllättävänkin paljon, koska seuraava hirmumyrsky tekee seikkailusta hyvin vaikeaa. Heksoilla liikutaan pelillisesti eikä mimeettisesti, vaikka pelinjohtajan kuvaukset näitä tapahtumia värittävätkin. Vaikkapa tämän kaltaiset proseduurit auki kirjoittamalla saadaan aikaan nopeaa ja toiminnallista pelaamista, ja täytyy myöntää että olen pelinjohtajanakin joka session jälkeen hämmästynyt siitä, kuinka kampanjan tahti tuntuu olevan helposti vähintään kaksinkertainen muihin johtamiini peleihin nähden.
Kokemusta jaetaan vanhan koulukunnan D&D:n hengessä löydetyistä aarteista ja voitetuista vihollisista. Lisäksi saaren erilaisten outojen eliömuotojen kuten kasvien ja sienien tunnistamisesta, kokeilemisesta ja analysoimisesta saa retkikunnan johtajalta rahaa (eli kokemusta). Toinen tutkimustaso muodostuu heksakartan alueiden avaamisesta ja löydetyn raportoimisesta, ja kolmas muinaisten kirjoitusten kryptoanalyysiin. Nämä tutkimisen kolme eri tasoa tuntuisivat aika kivasti tukevan kampanjan tutkimusmatkailuteemaa, sekä ohjailevan pelaajia hankkimaan tietoa maailmasta kokeilemalla, eli yrityksen ja erehdyksen kautta.
Pelin nopeuden ja mysteerielementtien vuoksi kampanjaa on ollut ilo pelata, ja pelaajatkin ovat mitä ilmeisimmin nauttineet. Tutkimusmatkailijat ovat tähän mennessä löytäneet saarelta useita eri vieraita heimoja, joista osan kanssa on ystävystytty, sekä vinon pinon outoja olentoja ja kasveja. Samalla on löytynyt vihjeitä saarta aikaisemmin hallinneista käärmeolennoista ja niiden palvonnasta. Lisäksi on käynyt ilmi että saarella on myös muita eurooppalaisia “tutkimusmatkailijoita”, joista osa yrittää ihan suoraan orjuuttaa saaren asukkaita ja toisilla on vielä tuntemattomia motiiveja. Viimeksi kuultiin huhuja kapinasta ranskalaisten Lune-aluksella, ja lienee selvää että pelaajien valinnat tilanteessa vaikuttavat tarinaan vauhdikkaalla tavalla.