Viime aikoina olen tullut yhä vakuuttunemmaksi siitä, että roolipeleille ominainen kerrontatapa on pulp, eli “kioskikirjallisuus”. Roolipeleille ei oikein sovi mikään muukaan vakiintunut fantasiagenre. Game of Thrones -tyyppinen juonitteleva “ensemblefantasia” on vaikea saada toimimaan seikkailijaryhmää korostavassa roolipelaamisessa ja sen “yllättävät” juonenkäänteet tuntuvat helposti pelinjohtajan ohjailulta (“GM fiat”). Realistinen keskiaikasimulaatio maistuu pelaajien mielestä helposti pakkopullalta, jossa maailman “näkymättömät seinät” tulevat vastaan joka puolella.
Saduista ponnistava “keijufantasia” perustuu liikaa tunnelmointiin roolipeleille ominaisen toiminnan ja toimintakuvauksen sijaan. Tolkienistinen korkeafantasia elämää suurempine vihollisineen on puolestaan ongelmallinen sen oletusarvoisen draaman kaaren kannalta, kuten olen jo monesti aikaisemminkin todennut: jossakin vaiheessa pelaajien täytyy kohdata tarinan “loppupahis” ja kohtaamisen täytyy tapahtua pelinjohtajan eikä pelaajien ehdoilla. Korkeafantasian mustavalkoisesta maailmasta puuttuu myös moraaliset ja tarinalliset harmaan sävyt, joihin ainakin oman kokemukseni mukaan roolipelien jännitte usein tukeutuu.
Jäljelle jää siis pulp, jonka tässä ymmärrän tarkoittavan Conanista ja Burroughsin Mars-kirjoista ponnistavaksi seikkailukertomukseksi, jossa maailman sisäinen koherenssi tai muu “realistinen” konventio ei pääse sotkemaan seikkailun dynamiikkaa. Kerronnaltaan pulp-maisiksi voisi laskea myös suuren osan supersankarisarjakuvista, Jules Vernen seikkailukertomukset tai vaikkapa “semihistorialliset” Alix-sarjakuvat. Olennaista tässä on mielestäni se, ettei pulpissa olla turhan tarkkoja maailman koherenssin suhteen, vaan voidaan vapaasti lainata muista genreistä. Pulp, kuten roolipelaaminenkaan, ei ole vakavaa, joten sen maailmojen ei tarvitse olla realistisia.
Siitä seuraa, että roolipeleissä voi aivan yhtä hyvin kuin supersankarisarjakuvissa ja muussa pulp-maisessa kirjallisuudessa lainailla ja varastaa parhaista lähteistä. Ei haittaa jos vangeiksi joutuneet päähenkilöt on tuhansia kertoja toistunut kioskikirjallisuuden trooppi: käytä sitä! Pelaajilla täytyykin olla pahoja kaksoisolentoja, avaruudessa voi purjehtia, pahikset jäävät paasaamaan omasta erinoimaisuudestaan niin kauan että pelaajat voivat estää niiden aikeet, Marsissa on elämää, pahat papit uhraavat neitsyitä, tulivuorten sisällä on dinosauruksia, pahikset nauravat “mwhahaha”, lukemattomat kultit haluavat tuhota maailman, pahikset jättävät “merkkinsä” rikospaikalle, aristokraatit ovat pahoja, taikaportaalit vievät muihin maailmoihin, avaruusolennot väijyvät kaikkialla, jne.
Ainakin Elsirin laakossa tullaan näkemään monia (lukemattomia?) pulp-kirjallisuuden kliseitä. Enemmän on enemmän!
1 comment