Vuosi 2024 on saatu päätökseen, joten lienee taas paikallaan vähän muistella viime vuoden pelejä. Roolipelejä tuli edelleen pelattua viikottain, useimmiten jopa kaksi kertaa viikossa, ja aika montaa pelikertaa tuli myös johdettua. Kun mukaan lasketaan myös muut pelit, kertyi pelitunteja vuoden aikana ihan mukavasti. Roolipelirintamalla eniten edistyi Avalon-kampanja, jota pelattiin yhteensä parikymmentä kertaa. Avalonin maailma on lähtenyt kivasti lentoon ja pelaajahahmot yrittävät parhaansa mukaan löytää kättä pidempää pärjätäkseen maailmaa uhkaavia pimeitä voimia vastaan. Susiveljesten joukot ajettiin pakosalle suuressa taistelussa Avonin paroninlinnan liepeillä, mutta lännestä nousee uusi uhka, kun Madoc Murskaajan ja mystisen Varjoherran joukot kerääntyvät.
Ensimmäinen uskalias retkikunta Aliseen maailmaan keskeytyi siihen, että Haaveiden linnaa hallitsevat haltiat ajoivat pelaajahahmot pakoon, mutta luulisin että Aliseen tulee palattua vielä useasti kampanjan kuluessa, sillä haltioilla vaikuttaisi olevan näppinsä pelissä myös Ylisen maailman tapahtumissa. Meillä on kampanjassa myös uusi pelaaja, joka on tuonut vähän jämäkkyyttä pelikertoihin. Minusta perus-D&D on aina ollut parhaimmillaan kun pelaajia on vähintään viisi, ja lisäpelaajan tuoman panostuksen huomaa nyt hyvin paljon intensiivisempinä ja fokusoituneempina pelikertoina.
Avalonin lisäksi peluutin Salaperäistä saarta kymmenen kertaa, josta olen jo ehtinyt kirjoittamaan toisaalla, sekä Sheirtalar-kampanjaa yksitoista kertaa. Sheirtalaria pelataan periaatteessa joka toinen viikko, mutta pitkä kesätauko ja välistä jääneet pelikerrat jättivät nyt kokonaispelien määrän varsin alhaiseksi, mutta toivottavasti tahti vähän kiihtyy tänä vuonna. Käytännössä koko viime vuosi pelattiin jo City of the Spider Queen -seikkailua, kun edellisvuoden tapahtumat ja juonittelut Sheirtalarin kaupungissa oli saatu päätökseen. City of the Spider Queen etenee toistaiseksi aika hitaasti, mutta toivottavasti tahti siitä vähän kiihtyy kun päästään Szith Morcanen linnoituksesta syvemmälle Uumenalaan.
Pelinjohtamisen lisäksi olen ehtinyt myös pelaamaan. Eniten on varmaankin tullut pelattua Basic D&D:tä, jossa olemme siirtyneet valmiista klassikkomoduuleista pelinjohtaja-Villen itse tekemiin seikkailuihin, sekä uutta RuneQuestiä, joka on ollut yllättävän hauskaa ja tunnelmallista. Basic D&D -kampanjan pelaaminen on sikäli hauskaa, että Villen seikkailuista ja taustatarinoista tulee lainattua paljon omiinkin peleihin, varsinkin sellaisia kohtia jotka ovat jääneet pelaajana mieleen. Vaikka RuneQuest on kaikkine erikoissääntöinen perus-D&D:n tottuneelle hieman liian hidasta, on silti on ihan hauskaa kehittää omaa hahmoa ja miettiä taktisia vaihtoehtoja kun taistelutaidot nousevat yli 100 %:n. Menetin vuoden mittaan myös Acirema-neitsyyteni, sillä peliä tuli pelattua joulukuun JokkeConissa kilpailullisena kahden eri porukan välisenä kilpajuoksuna.
Vedin toisin sanoen viime vuonna yhteensä vähän yli 40 pelikertaa roolipelejä, ja pelasin luultavasti miltei toisen mokoman verran. Kun keskivertainen pelikerta on nelisen tuntia, tarkoittaa tuo jotakuinkin 300 tuntia roolipelaamista. Määrä on aika kunnioitettava, vaikka monilla toki on paljon intensiivisempiäkin harrastuksia. Itse pelaamisen lisäksi tuli tietysti myös seurattua kirjoittelua aiheesta, luettua seikkailuja, kirjoitettua blogia ja suunniteltua maailmaa, joten harrastukseen kokonaisuudessan mennyt aika on tietysti paljon suurempi.
Pöytäroolipelien lisäksi tuli pelattua enemmän Blood Bowlia kuin koskaan, sillä olen ollut FUMBBL:n kautta mukana kansainvälisessä DLE-liigassa. Oman joukkueen pyörittämisessä on ylä- ja alamäkensä, ja nyt juuri taidan olla aika pahassa vastamäessä, vaikka oman lohkoni keskivaiheilla olenkin. Olen kuitenkin ajatellut lopetella Blood Bowlin nettipelaamisen, lähinnä muiden kiireiden ja nettipelaamisessa aina läsnä olevien lieveilmiöiden vuoksi, varsinkin kun nyt on alkamassa kasvotusten pelattava Blood Bowl -liiga keväällä.
Viimeisimpänä nettipelivillityksenä olen hurahtanut Dark and Darkeriin, joka tuntuu ajoittain enemmän Dungeons & Dragonsilta kuin Dungeons & Dragons itse. Pelasin DaD:a pitkään velholla, mutta nyt olen siirtynyt kokeilemaan muitakin hahmoluokkia. Toistaiseksi ainakin pappi, bardi ja noita ovat tuntuneet mielekkäiltä, katsotaan löytyykö lisäksi muitakin itselle sopivia hahmoja. DaD on hyvä peli, mutta tällaiselle vanhukselle monesti vähän liian taitopohjainen. Kun tuntuu että monet kanssapelaajat pelaavat vähän turhankin tosissaan, niin PvP-matsit päättyvät paljon useammin tappioon kuin voittoon. Siitä huolimatta hyvin koukuttavaa touhua!
DaD:n lisäksi olemme jatkaneet viikoittaista Arma 3 -hiekkalaatikkosotaamme ja onpa mukaan eksynyt myös lisää pelaajia, niin että nykyisin on enemmän poikkeus kuin sääntö että pelaajia on mukana yli kourallinen. FUMBBL:n, DaD:n ja Arma 3:n lisäksi tietokonepelitunteja keräsivät viime vuonna yhteistyöhaamujahti Phasmophobia, happoinen esi-Dark Souls Lunacid, klassinen (mutta pelattavuuden hirmuisen kömpelö) Resident Evil Remake, ajatuksia herättävä Outer Wilds, vähän liian köykäinen Heaven’s Vault, yleisösuosikki Baldur’s Gate 3, äkkiväärä Inscryption, klassinen Pool of Radiance, strategiapläjäys Shadow Empire ja 2D-räiskintä Intravenous. Olipa siinä taas pelejä kerrakseen!