Kirjoittelin viime viikolla siitä, miten aikalaiset näkivät 1970-luvulla Dungeons & Dragonsin ennen kaikkea työkalupakkina, jonka avulla kukin pelinjohtaja luo oman versionsa pöytäroolipelaamisesta. Pelin alun perinkin puutteelliset säännöt jättivät jälkeensä ikään kuin luovan aukon, jonka kukin pelinjohtaja tai peliporukka täytti omalla tavallaan. Tällainen ajatus pöytäroolipeleistä on omasta mielestäni hyvin inspiroiva ja olen ainakin osittain samaa mieltä. Toki nykyään pelityylit ovat lähentyneet toisiaan ylipäänsä globalisaation ja median suuremman roolin vaikutuksen myötä, mutta silti jo Dungeons & Dragons mahdollistaa edelleen uudenlaisia tulkintoja pelaamisesta, puhumattakaan kaikista muista olemassa olevista roolipeleistä.
Törmäsin ajatukseen Dungeons & Dragonsista työkalupakkina Jon Petersonin The Elusive Shiftissä, joka kuvaa pöytäroolipelaamisen kehitystä sotapelaajien ja scifi-fandomin risteävien tavoitteiden yhdistyessä, mutta kirjasta löytyy paljon muutakin inspiroivaa luettavaa. Yllä olevaa työkalupakkiajatusta hieman varioiden, ymmärrettiin jo 1970-luvulla ettei Dungeons & Dragons suinkaan ole yhtenäinen ja alusta loppuun suunniteltu peli, vaan pikemminkin kokoelma minipelejä, joita kukin pelinjohtaja ja peliporukka voivat yhdistää haluamallaan tavalla. Tällainen ajatus oli ollut hyvinkin merkittävä Dungeons & Dragonsia edeltävässä sotapelaamisessa, ja samanlainen modulaarisuus tuli käyttöön myös Dungeons & Dragonsissa. Aikalaislähde Alarums and Excursionsin numerossa 51 vuodelta 1979 todetaan:
Do you realize any FRP game is in reality a hierarchy of smaller games? For example, in D&D there is a combat game, a magic game, a guess the magic item game, a role play game, an experience game, a create character game, a find your way out of the maze game, an alignment game, etc.
Minipelien modulaarisuus elää ja voi hyvin, ja se on mielestäni nykyisin OSR-liikkeen ytimessä. Omien ali- ja minipelien kehittely on luovan pelinjohtajan yksi tapa ilmaista itseään, puhumattakaan siitä, että jotkut jakavat sääntöjä myös netissä. Tällainen pelin “modaaminen” omia tarpeita varten on minusta muutenkin pelikulttuurin ytimessä. Valmiiden tuotteiden kuluttamisen sijaan on paljon hauskempi muokata muiden pelejä, kehittää niihin uusia mekaniikkoja ja alipelejä, ja näin viedä pelejä uusin ja yllättäviin suuntiin. Yllättävää on se, kuinka erilaiset minipelit voivat toimia yhdessä, aina sokkelopeleistä eläytymiseen, ja ovathan roolipelit ylipäänsä lopulta aika erikoinen yhdistelmä eri asioita!
1 comment