Kirjoittelin aiemmin siitä, kuinka Jon Petersonin The Elusive Shift sisälsi paljon minusta mielenkiintoista sisältöä 1970-luvun pelikulttuurin kehityksestä, sekä roolipelien kehittymisestä kahden hyvin erilaisen kulttuurin, eli sotapelaajien ja scifi-fandomin ristipaineessa. Osa 70-luvun keskusteluista tuntuu edelleen nykypäivänä ajankohtaisilta, kuten olen kirjoitellut täällä ja täällä.
70-luvun pienlehdissä pohdiskeltiin paljon myös sääntöjen roolia pelaamisessa. Yksi havainto, jonka haluan vielä nostaa, on se että jo silloin kyseenalaistettiin koko sääntöjärjestelmän tärkeys, tai oikeammin ehkä korostettiin pelinjohtajan roolia sääntöjen tulkitsijana ja täydentäjänä. Monet aikalaiset näkivät, ettei roolipeleissä voisi koskaan olla Avalon Hillin sotapelien tapaisia kattavia sääntöjä, vaan sääntöjä pitää aina tulkita ja täydentää pelin aikana, ajan miniatyyripelien tapaan. Paul Mosher kirjoittaakin Alarums and Excursions -lehden numerossa #65 näin:
What rules does the referee use? I submit it makes no difference what rules are used, but rather how they are interpreted and which rules are interpreted.
Uusien roolipelisääntöjärjestelmien hyödyllisyys kyseenalaistettiin jo 70-luvulla moneen otteeseen. Vaikka uudet säännöt saattavat pystyä paikkaamaan aikaisempien sääntöjen aukkokohtia, jää niiltä aina väkisin jotain muuta käsittelemättä. En olekaan itse jaksanut innostua vuosikausiin mistään uusista roolipelisäännöistä, enkä ole varmaankaan yksin. Toisaalta OSR-liikkeen uudet Dungeons & Dragonsiin pohjaavat sääntöjen tulkinnat ja erilaiset alasysteemit tiettyjen aukkokohtien hoitamiseen kiinnostavat. Mike Dawson kirjoittaakin Alarums and Excursions -lehden numerossa #76 näin:
a DM begins to progress in D&D when he starts to abandon rules, rather than when he begins to integrate them [and] a good D&D DM gets to be a good DM in spite of the rules, not because of them
Olen itse samaa mieltä. Säännöt auttavat jäsentämään peliä ja tuovat pelaamiseen selkeyttä ja ryhtiä, joten myös sääntökeskeisellä pelaamisella on paikkansa, mutta täydellisiä ja aukottomia sääntöjä roolipeleille ei ole mahdollista kirjoittaa. Säännöt roolipeleissä ovatkin aina väistämättä jollakin tavalla tulkintaa, ja sujuvinta pelaaminen on silloin, jos pelaajat hyväksyvät että pelinjohtaja tekee sääntötulkinnan kun säännöt loppuvat kesken.