Olemme nyt pelailleet noin vuoden päivät uutta RuneQuestia Tuomaksen vetämänä. Edelliset omat RuneQuest-kokemukset sijoittuvat kaukaiseen 80-90-luvun taitteeseen, jos ei lasketa lyhyttä kokeilua hahmonluonnin parissa kymmenen vuotta sitten, joten ihan vähään aikaan peliä ei ole tullut pelattua. Paluu on toisaalta tuntunut ihan luontevalta, olihan RuneQuest ainakin itselle se selkeä fantasia-aiheisten roolipelien ykkösvaihtoehto vähän yli kolmekymmentä vuotta sitten.
RuneQuest on aina ollut hyvä peli ja myös uusi RuneQuestin seitsemäs laitos toimii oikein hyvin. Sääntöjä on tullut jonkin verran lisää, mutta lisäykset ovat suurimmaksi osaksi yksityiskohtien hiomista ja pieniä jippoja ja perustuntuma tuntuu edelleen hyvinkin tutulta vanhalle RuneQuest-konkarille. Ainoa suurempi RuneQuestissa taitaakin olla se, että kun säännöt ovat niinkin yksityiskohtaiset, etenee peli aika hitaan puoleisesti taistelutilanteessa.
Pelaan itse Eurmalin kultistia Erdengaria, joka hakee paikkaansa heimomme johtajan Sarnathorin rinnalla. Eurmal on Gloranthan trickster-jumala, jonka seuraajat tekevät kaikenlaista hölmöä sabotoidakseen viheliäisten auktoriteettien uskottavuutta. Erdengar on paitsi pelle, myös taitava miekan käyttäjä, joka pärjäilee hyvin myös eturivissä Babeester Gorin seuraajan Mirellathorin kanssa. Sarnathorin sisko, Ernaldan papitar Iovanna ja mystinen metsämies Oveth tukevat toimintaa takarivistä, parantaen ja antamalla toivottua jousitukea eturivin sotureille.
Tuomas on yhdistellyt kampanjaa varten monenlaisia valmiita seikkailuja ja ilmeisesti vähän omiakin sisältöjään, ja kampanjasta on muodostumassa aika kokonaisvaltainen kertomus syrjäisen heimon selviytymiskamppailusta lunarilaisten painostuksessa. Kampanjan aikana on kuljettu Lohikäärmesolaa ristiin-rastiin, ja on ollut hienoa tutustua alueen erikoisiin (ja myös arkisiin) paikkoihin ja teemoihin. Olemme käyneet Ankkalinnassa, useammassa Geosin ketjuravintolassa ja muutamissa suuremmissa kaupungeissa, ja aina Gloranthassa riittää ihmeteltävää.
Ihmettelyn lisäksi mukana on myös epäuskoista hihittelyä ja pään puistelua, sillä Gloranthan sävy on jännä yhdistelmä todella pitkälle vietyä maailmanluontia, sankaritarinoita ja uskottavaa kosmologiaa, sekä hölmöä huumoria. Jollain oudolla tavalla yhdistelmä toimii, onhan siinä jotain hyvin roolipelimäistä, onhan roolipelisessiossakin useasti käytössä hyvin erilaisia rekistereitä samanaikaisesti. Samalla Gloranthan moniäänisyys sopii myös uskottavaan maailmanluontiin, ovathan jumalkosmologiat ja myytit usein sekoitus uljasta sankarieetosta ja huvittavaa kansankulttuuria.
Gloranthan suurten kaarten lisäksi kampanjassa koukuttavinta lienee RuneQuestiin sisäänleivottu hahmokehittyminen, joka puhuttelee ainakin minun kaltaistani sääntöorientoitunutta pelaajaa. Taitojen kehitys houkuttelee optimoimaan, mutta myös rakentamaan hahmoa muihin suuntiin. Ainakin meidän peliporukkamme lähestyy myös sosiaalisia tilanteita taitojen kautta, jolloin laulaminen, soittaminen ja tanssiminen saa yllättävän suuren roolin meidän seikkailuissamme!