D&D:tä voi tunnetusti pelata monin eri tavoin. Nykyisin kiinnostaa yhä enemmän se, kuinka D&D taipuu ryhmätason taktiseen taisteluun. Tavallaanhan sellainen toteutuu jo nyt vanhan koulukunnan luolaseikkailuissa, jossa pelaajien hallittavana voi olla jopa tusinan verran hahmoja kun lasketaan yhteen pelaajahahmot ja näiden kätyrit. Ainakin meidän Dwimmermount-kampanjassamme ei ole lainkaan poikkeuksellista että marssijärjestyksessä on viisi, kuusi tai… Continue reading D&D ryhmätason taktisena taistelupelinä
Category: Pohdintaa
Korkeafantasian puolustuspuhe
Suomessa on aina pidetty vähän rosoisemmasta fantasiasta. Fantasiapeleistä RuneQuest, Rolemaster ja Harn ovat olleet suuressa suosiossa. Muissa genreissä Twilight: 2000:n kaltaiset simulaatiohenkiset olivat kovinta huutoa 90-luvulla, ja lienevät suosittuja edelleen. Muutkin realistiset ja “elämänmakuiset” pelit ovat keränneet pelaajia jo pitkään, mikä näkyy vaikkapa pitkäaikaisen roolipelilehden Maguksen artikkeleista, joissa korostui usein rosoinen ja “uskottavampi” maailmanluonti. Tämä ei… Continue reading Korkeafantasian puolustuspuhe
Hahmoluokkakohtaiset kokemuspistekriteerit
Olen pohdiskellut kokemuksen jakamista hengenlaatu/alignment-kohtaisesti, lähinnä ajatellen Boot Hill -lännenkampanjaa. Jotkut saavat kokemusta pankkiryöstöistä, toiset niiden estämisestä ja kolmannet vaikkapa vain tilanteen tarkkailusta. TSR:n Gangbustersissa on säännöt hahmoluokkakohtaisille kokemuspisteille. Koska Gangbustersin hahmoluokat samalla edustavat niiden hengenlaatua, on lopputulos hyvin samankaltainen, kuin mitä olin ajatellut. Systeemi on sellaisenaan ehkä hieman liian monimutkainen, mutta sen keventäminen vaikuttaa… Continue reading Hahmoluokkakohtaiset kokemuspistekriteerit
Rythlondar
Nykynäkökulmasta on joskus vaikeaa käsittää sitä, minkälaisia roolipelaaminen on kaukaisella 1970-luvulla ollut. Sen ajan pelaamisesta on säilynyt hyvin vähän luotettavaa tietoa, varsinkin kun tiedetään että ihmisen muisti uppaa muokkaamaan menneitä tapahtumia muistelijan myöhempien mielikuvien ja -piteiden mukaiseksi. Joitain alkuperäislähteitä pelaamisesta sentään on olemassa, esimerkiksi Risus Monkey -blogin sivuilta jo useita vuosia löytynyt Rythlondar-kampanjakuvaus, jossa todellakin riittää ihmettelemistä… Continue reading Rythlondar
400. blogikirjoitus
Limun ropellukset on ollut eetterissä nyt kolme vuotta ja vajaa neljä kuukautta, jona aikana siinä on julkaistu yhteensä 400 kirjoitusta. Se on enemmän kuin ajattelin, kun laitoimme Iimun kanssa blogin pystyyn tammikuussa 2013. Toisaalta se on paljon vähemmän kuin monilla muilla blogeilla, mutta aktiivisempien joukossa ollaan, ainakin jos katsotaan suomenkielisiä roolipeliblogeja. Omasta mielestäni se on varsin… Continue reading 400. blogikirjoitus
Nopea tilannekatsaus
Blogissa on viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa, kun muut työt ja projektit puskevat päälle. Katsotaan kuitenkin josko saataisiin kirjoitteluun vähän eloa lähiaikoina; työn alla on ainakin erittäin kiinnostava haastattelu eräästä tietokoneroolipelaamisen kulmakivestä, 400 kirjoituksen rajapyykin juhlistamista ja lisää luolastoradiota. Jotain arvontahommiakin saatetaan laittaa tulille. Pysykää kuulolla ja muistakaa pelata roolipelejä!
Kampanjaidea: Varjagien idäntiellä
Viikingit eivät tunnetusti tehneet kauppaa ja ryöstelleet vain lännessä, vaan myös idässä. Ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella varjageiksi kutsutut itäiset viikingit kehittelivät kauppareittejä halki Itä-Euroopan ja Venäjän kohti Mustaa merta, Kaspianmerta ja niiden rannoilla sijaitsevia suurkaupunkeja. Varjagit olivat tunnettuja sotaisuudestaan ja Konstantinopolissa, eli Miklagardissa, oli jopa pitkään heistä ja muista pohjalaisista koostuva henkivartiojoukkonsa, varjagikaarti. Paitsi mielenkiintoista historiallista faktaa,… Continue reading Kampanjaidea: Varjagien idäntiellä
Taksonominen fantasia
Fantasiaa on monenlaista. On satumaista tai arthuriaanista korkeafantasiaa, nihilististä Game of Thrones -fantasiaa, tolkieniläistä myytinrakennusta tai kielen ja mielen iloitteluun pohjaavaa Jack Vance -fantasiaa, vain joitakin mainitakseni. On myös kaukaa tunnistettavaa D&D-fantasiaa, jota usein syytetään ren faire -lähestymistavasta. Ren faire -fantasia on ikään kuin kevyesti kuorrutettua nykymenoa, jossa nykyajan moraaliin, talouteen ja sodankäyntiin liittyvät käsitykset ovat yhä voimissaan,… Continue reading Taksonominen fantasia
Kartat roolipeleissä
Olen aikamoinen karttafriikki. Jo nuorena totesin, että milteipä parhaita karttoja ovat ne, jotka kuvaavat kuvitteellisia paikkoja. Lapsuudessa tuli piirrettyä erilaisia karttoja miltei jatkuvasti, parhaimmillaan tai pahimmillaan yömyöhään peiton alla taskulampun valossa. Jo silloin syntyi hirviöitä täynnä olevia luolastokarttoja, mutta myös maailmankarttoja Tolkienin tyyliin. Myöhemmin erilaiset enemmän tai vähemmän realistiset “taistelukartat” veivät yhä enemmän aikaa ja houkuttelivat… Continue reading Kartat roolipeleissä
Satunnaiskohtaamisia kaupunkeihin
Pelaajahahmot ovat saapuneet suurkaupunkiin, joka on kampanjasi keskipiste. Tunnelma on kosmopoliittinen, ja kaiken pitäisi olla mahdollista. Mutta miten pelissä saa synnytettyä mielikuvan vilisevästä suurkaupungista, jossa paikasta toiseen liikkuminen on aina potentiaalinen uuden seikkailun alku ja jossa joka paikka pursuaa salaisuuksia? Miten kaupungissa seikkailemista kuvaillaan ja minkälaisiin mekaniikkoihin kuvailun kannattaa pohjata? Miten pelimekaniikka synnyttää mielikuvan elävästä ja… Continue reading Satunnaiskohtaamisia kaupunkeihin