Kuinka monta pelaajaa on sopiva määrä? Itse olen aikaisemmin johtanut enimmäkseen 3-5 hengen pelejä, mutta luku tuntuisi viime aikoina olevan nousussa. Dwimmermount-kampanjassamme on DM:n lisäksi kuusi pelaaja, joskaan kaikki eivät aina pääse paikalle. Elsirin laaksossa on tässä vaiheessa jo yhteensä DM:n lisäksi kahdeksan pelaajaa, joskin enimmillään pelaajia on samanaikaisesti ollut paikalla seitsemän. Yleensä osallistujien määrä… Continue reading Ison peliporukan puolustuspuhe
Category: Pohdintaa
Hiekkalaatikon hallinnoimisesta #2: diplomatia
Roolipelaaminen käsittelee perinteisesti pienen “seikkailijaporukan” edesottamuksia fiktiivisessä maailmassa. D&D:stä alun alkaenkin löytyvät satunnaistaulukot mallintavat tyydyttävällä tavalla elävää ja parhaassa tapauksessa pelaajien toimiin reagoivaa ympäristöä, mutta mitä kaikkea muuta tapahtuu pelin “kulissien takana”? Kirjoitin pari viikkoa sitten kuinka sodankäyntiä ja suurempia taisteluita on mallinnettu roolipeleissä ja erilaisissa sotapeleissä. Tällä kertaa suurennuslasin alla ovat valtioiden ja muiden… Continue reading Hiekkalaatikon hallinnoimisesta #2: diplomatia
Lisää “pöljää”!
Jeff Rients jakoi aikaa sitten pelit joko pöljiin (stupid), retroihin tai tosikkomaisiin (pretentious) täällä. Tosikkomaisiin peleihin voi laskea vaikkapa Vampiren tai Forge-pelit, retroihin puolestaan luolastonkoluamiset ja hahmoluokka-mekaniikan yms. Pöljät pelit ovat Rientsin määritelmän mukaan puolestaan seuraavanlaisia: Stupid games do not take themselves seriously. PCs can die horrible deaths and other grim stuff, but that horrible… Continue reading Lisää “pöljää”!
Demiurgin paradoksi
Suuren ja mahtavan Gary Gygaxin syntymäpäivän kunniaksi nopea blogiteksti aiheesta joka on ollut mielessä vuosikausia, nimittäin pelinjohtajan pahe #1: ylisuunnitteleminen. Olen itsekin syyllistynyt kyseiseen ja “pilannut” lupaavia kampanjoita ennen kuin ne ovat kunnolla lähteneet käyntiinkään, määrittelemällä jo etukäteen liian tarkasti sen mistä kampanjassa omasta mielestäni on kyse. Pohjimmiltaan kyse taitaa olla pelaajien odotusten ja pelinjohtajan… Continue reading Demiurgin paradoksi
Satunnaisia kohtaamisia?
“Creativity is the ability to introduce order into the randomness of nature.” – Eric Hoffer Satunnaiskohtaamisen idea tuntuisi herättävän paljon tunteita, useimmiten vastaan. Kuinka realistista loppujen lopuksi on kohdata alligaattori ruohotasangolla? Toiset hyväksyvät satunnaiskohtaamiset matkustamiseen liittyvänä pakkopullana, jolloin matkaamisen aikana kohdataan tietty määrä satunnaishirviöitä. Olen itse pitkään ollut hieman epäileväinen satunnaistaulukoiden suhteen ja usein vain… Continue reading Satunnaisia kohtaamisia?
50. blogiposti!
Kun viisi kuukautta sitten aloittelimme tätä blogia Ilmarin kanssa, ei varmaan kumpikaan osannut sanoa mihin se oli menossa. Selvää oli että halusimme kirjoittaa roolipeleistä, niiden historiasta ja erilaisista pelityyleistä. Yhtenä ajatuksena oli myös kehittää jotakin uutta. Meitä kumpaakin kiinnosti roolipelaaminen sellaisena kuin se oli ollut silloin kaukaisella 70-luvulla, ennen kuin markkinavoimat alkoivat vaikuttaa pelijulkaisuihin ja… Continue reading 50. blogiposti!
Hyvien ja pahojen hahmoluokkien tuolla puolen
Hahmoluokkien synty on mielenkiintoinen ajatusrakennelma. Strategiapeleissä on luontevaa, että eri aselajit omaavat erilaisia kykyjä ja niitä kuvatetaan erilaisilla ominaisuuksilla pelissä. Mutta siirryttäessä roolipelien puolelle hahmoluokat saavat kuitenkin myös toisenlaisen sävyn, joka tuo mukanaan jotain muutakin kuin vain luettelon taidoista. Itse olen viime aikoina hahmottanut roolipelaamista melkolailla (keittiö)psykoanalyyttiset silmälasit nenälläni ja niiden lävitse hahmoluokat näyttäytyvät eräänlaisina… Continue reading Hyvien ja pahojen hahmoluokkien tuolla puolen