Vaarallisessa luolastossa ja kesyttämättömässä erämaassa seikkailemiseen tarvitaan taitoa. Miten muuten sankari päihittäisi lukemattomat ansat, ylittäisi vuolaat joet tai neuvottelisi vihollisjohtajan kanssa? Taitoa tarvitaan, mutta onko tarvittava taito pelihahmon vai pelaajan? D&D:n taidot tulivat lopullisesti vasta AD&D:n kakkospainoksen myötä vuonna 1989. Sitä ennen D&D:ssä oli toki ollut käytössä taitoja ja niihin verrattuja ominaisuuksia, mutta ne oli… Continue reading Taitojen tarpeellisuudesta
Dwimmermountin historia #2
Dwimmermount-kampanjamme on loppuvuoden pienellä tauolla ja ajattelin hieman kerrata kampanjan tapahtumia. Edellisessä kirjoituksessa kävin lävitse seikkailijaporukkamme, eli Puhdistusveljien, kolme-neljä ensimmäistä pelikertaa joissa olin mukana. Tässä kirjoituksessa käydään sitten lävitse kaikki ne loput pelikerrat joissa olin mukana pelaajana. Sama pääpiirteittäinen kertaaminen jatkuu, joten läheskään kaikkia kohtaamisia ja taisteluita ei kerrota. Seuraavissa kirjoituksissa käydäänkin sitten lävitse niitä… Continue reading Dwimmermountin historia #2
Dwimmermountin historia #1
Olen aikaisemminkin kirjoittanut Dwimmermount-kampanjastamme, jossa ryhmä rohkeita (vai ahneita?) seikkailijoita tunkeutuu yhä syvemmälle muinaisen vuoren uumeniin. Minulla on nyt takana 15 peluuttamiskertaa, jota ennen Topi veti suunnilleen saman verran sessioita. En ollut itse mukana alusta asti, mutta ehdin kuitenkin pelailemaan Zenisc-papillani kymmenkunta kertaa ennen kuin siirryin “taistelusuojuksen” toiselle puolen. Pelikertoja on siis takana n. 30… Continue reading Dwimmermountin historia #1
Taikaesineiden kuvailemisesta
Olin viime viikon työmatkalla Pietarissa ja samalla reissuilla tarjoutui mahdollisuus käydä Eremitaašissa. Museon mittaamattoman arvokkaiden kulttuurihistoriallisten aarteiden äärellä ajatukset ajautuivat useammin kuin kerran myös roolipeleihin. Tärkein oivallus taitaa liittyä taikaesineiden ja aarteiden kuvailuun, sillä museon todellisten “taikaesineiden” äärellä huomaa ettei omat kuvailut aina yllä tarpeeksi korkeisiin sfääreihin. Eremitaašin aarteiden tavoin taikaesineiden, korujen ja aseiden tulisi… Continue reading Taikaesineiden kuvailemisesta
Limun Veritimantti-Liiga on käynnistynyt
Limun ropellusten virallinen Blood Bowl sarja on käynnissä! Kiinnostuneille löytyy yläpalkista napsutin ja tästä alta linkkiä: http://iimu.kapsi.fi/limunropellukset/limun-veritimantti-liiga
Cardhunter – Kun peliseuraa ei ole saatavilla!
Cardhunter yllätti minut positiivisesti. Vanhaa idylliä viljelevä, mutta täysin uudempien säännöstöjen varassa toimiva selaimella pelattava peli, jossa riittää kahvitunneille ajantappajaksi. Perusajatus on luolaston komppaus, jossa jokaisella hahmolla (joskus myös ryhmällä) on omat korttinsa, jotka perustuu pitkälti varustukseen. Taistelut ovat kuin yksittäisiä pikkupuzzleja, joiden vaikeusaste alkaa nousta 7 levelin kohdalla jo väillä hyvinkin haastavaksi, ja niputtuvat… Continue reading Cardhunter – Kun peliseuraa ei ole saatavilla!
Zero Charisma
Kyllähän tuore roolipeliaiheinen leffa Zero Charisma täytyy katsoa, niin hyvältä se vaikuttaa trailerin perusteella. Ja se siitä huolimatta että leffa käsittelee aihetta helpoimman kautta; eli naureskelee nörteille ironisesti: As the strict Game Master of a fantasy role-playing game, Scott (Sam Eidson) leads his friends in a weekly quest through mysterious lands from the safety of… Continue reading Zero Charisma
Vaaran tuntu?
Viime aikoina olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että D&D-tyyppisessä resurssienhallintapelissä jo pelkän “aloituskaupungin” ulkopuolelle lähtemisen täytyy olla vaikeaa ja vaarallista. Pelaajien täytyy kuitenkin itse saada kontrolloida ottamiensa riskien suuruutta. Pelinjohtaja ei saa yrittää tappaa pelaajia tarkoituksella, vaan hänen pitää luoda niin vaarallinen maailma että pelaajat tappavat hahmonsa aivan itse. Vastuu hahmojen hengissäpitämisestä siirtyy pelaajille, kun… Continue reading Vaaran tuntu?
Elsirin laakson vaiheita
Elsirin laakso -kampanjamme on edennyt kahdenteentoista pelikertaan. Tähän mennessä pelaajat ovat keskittyneet tutkimaan lähinnä “aloituskaupunki” Drellinin lossin eteläpuolen alueita, mm. parikymmentä kilometriä etelässä olevaa maan sisään vajonnutta rauniokaupunkia. Rauniokaupunkia asuttavien koboldien kanssa solmitun liiton jälkeen seikkailijat ovat päätyneet mittelemään voimiaan raunoiden goblinien kanssa. Vaikka goblinien kuningas on kukistettu, muodostaa goblinien mystinen johtaja, jonkinlainen langennut druidi,… Continue reading Elsirin laakson vaiheita
Hiekkalaatikon hallinnoimisesta #3: kaupankäynti
Kirjoittelin kesällä pari juttua Elsirin laakso -kampanjan taustalla pyörivän domain-tason pelaamisen hallinoinnista. Ensimmäinen juttu kartoitti erilaisia sodankäyntisäännöstöjä ja toinen dilpomatian mahdollisuuksia. Niiden kohdalla unohtui mainita, että Michael Dobsonin kirjoittama ja TSR:n julkaisema X10 Red Arrow, Black Shield vuodelta 1985on oiva lähdeteos. Se ei ole minulle varsinaisesti aiemmin tuttu, mutta pikaisella vilkaisulla se on täynnä kaipaamaani… Continue reading Hiekkalaatikon hallinnoimisesta #3: kaupankäynti