Legendaarinen pelisuunnittelija James “Jim” Ward menehtyi maaliskuussa pitkän sairauden jälkeen. Siitä asti on ollut tarkoitus kirjoittaa hänestä jonkinlainen muistokirjoitus, mutta pääsin aiheeseen käsiksi vasta nyt. Ward on keskeinen hahmo roolipelihistorian kannalta, sillä hän oli mukana jo Gygaxin alkuperäisessä Greyhawk-kampanjassa ja yksi TSR:n pitkäaikaisimpia suunnittelijoita. Ei liene ihme, että Wardilla oli matkan varrella sormensa pelissä monissa uraauurtavissa roolipelituotteissa, mm. Suomessa vähemmän tunnetuissa scifi-peleissä Metamorphosis Alphassa (1976) ja Gamma Worldissa (1978) ja uusia jumaluuksia D&D:n tuoneessa Deities & Demigodsissa (1980).
Myöhemmin Ward oli vaikuttamassa siihen että TSR alkoi lisensoida D&D:tä tietokonepelivalmistajille kuten SSI:lle. Ward toimi myös yhtenä Pool of Radiance (1988) -tietokonepelin pohjana toimineen Ruins of Adventure (1988) -seikkailun suunnittelijana. Vaikka seikkailu julkaistiin tuotannollisten vaikeuksien vuoksi vasta tietokonepelin jälkeen, määritteli TSR:n suunnittelijaporukka käytännössä myös tietokonepelin sisällön. Veikkaisinkin että Wardin ja muiden suunnittelussa mukana olleiden TSR-suunnittelijoiden myötä Pool of Radianceen tuli kaikenlaisia mielenkiintoisia pöytäroolipelimäisiä elementtejä, joista kirjoittelin aiemmassa blogikirjoituksessani.
Myöhemmin Ward vastasi TSR:n Spellfire-keräilykorttipelistä (1994), jolla yhtiö yritti vastata Magic: The Gatheringin (1993) menestykseen. Maailman toinen keräilykorttipeli Spellfire on monella tapaa mielenkiintoinen peli, johon pitäisi jossain vaiheessa tutustua lähemmin, vaikkakin sen vuoksi että siihen julkaistiin useita TSR:n eri kampanjamaailman kuten Forgotten Realmsiin ja Dark Suniin sijoittuvia lisäosia. Ward yleni TSR:llä vähitellen suunnitteluosaston johtajaksi, josta jäi 1996 pois yhtiön talouskriisin keskellä. TSR:n jälkeen Wardin ura jatkui mm. Dragon Ball Z -keräilykorttipelin parissa, fantasiakirjailijana, freelance-kirjoittajana useissa pöytäroolipeleissä ja tietokonepeliprojektien parissa.
Ward on minusta sellainen pelisuunnittelija, jonka työstä huomaa selkeästi että hän on nauttinut myös pelaamisesta. Wardin innostus paistaa läpi ihan ensimmäisistä julkaisuista lähtien. Vuonna 1976 julkaistu Metamorphosis Alpha on joidenkin mielestä ensimmäinen scifi-aiheinen roolipeli, ja vaikka sen idea lainattiin luovasti Brian Aldissin scifi-klassikko Non-Stopista (1958), on lopputulos niin hyvä ettei lainaaminen ole lainkaan pahasta. Metamorphosis Alpha on myös yksi niistä peleistä, joita olisi joskus kiva peluuttaa, juuri sen sisältämän mainion twistin vuoksi. Oikein näpit syyhyävät että pääsisi piirtämään avaruusaluksen eri osioita ja toisaalta niiden luonnontilaan villintyneitä maisemia!
Itse skaalaisin ehkä avaruusaluksen kokoa pienemmäksi, niin että se olisi tutkittavissa kokonaan. Ainakin alkuperäisessä aluksessa on 14 valtavan kokoista kerrosta, joista jokainen on kokonainen maailma itsessään. Näkisin että Warden-kokemuksen voisi muokata pikemminkin megaluolaston kokoiseksi, jolloin se olisi silti suuri, mutta silti tutkittavissa ja ratkaistavissa. Lähtisin myös joidenkin Metamorphosis Alpha -tarinoiden tapaan siitä, että pelajaahahmot olisivat aluksi vain syrjäinen heimo, jonka jäsenille paljastuu vasta vähitellen että he asuvat planeetan sijaan avaruusaluksella. Tällainen kampanja olisi toivottavasti pelattavissa lävitse alle 50 pelikerralla, mutta toisaalta megaluolasto-projektit tuppaavat paisumaan!