Olen yhä vakuuttunempi siitä, että hyvien roolipeliseikkailujen tärkein ominaisuus on huoneiden ja kohtaamisten väliset linkit, kytkennät ja yhteydet. D&D:n on todella helppo tehdä “perussisältöä”, vaikkapa piirtää paperille parikymmentä luolastohuonetta ja asettaa niihin örkkejä ja aarteita sopivissa määrin. Mutta jos huoneilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin perusteema luolassa asuvasta örkkiheimosta, ei seikkailu luultavasti tule erottumaan… Continue reading Linkit, kytkennät ja yhteydet
Tag: d&d
Kuvitteellisten olentojen mahdottomuudesta
The New Yorkerissa on ajatuksia herättävä artikkeli kuvitteellisista olennoista, kuten mantikoreista, basiliskeista, aaveista ja lohikäärmeistä. Artikkeli herättelee ajattelemaan kuvitteelliseen liittämiämme uskomuksia hauskasti ja oivaltavasti. Ovatko jotkut kuvitteelliset olennot uskottavampia kuin toiset ja miksi? Miten kuvitteellisen uskottavuus syntyy, ja onko siinä mitään tavoiteltavaa? Eikä liene yllätys, että tämäkin pohdintaa koskee ihan yhtä lailla “höpsöjä haltijapelejä”! Kuvitteellisiin… Continue reading Kuvitteellisten olentojen mahdottomuudesta
Mapvember
Miska Fredmanin ideoima #mapvember on muuten taas täydessä käynnissä! Vaikka marraskuuta on jo vähän takanapäin, ehtinee vielä mukaan. Limun ropelluksetkin on joinain vuosina osallistunut ilotteluun, mutta tänä vuonna se taitaa jäädä aikataulusyistä väliin. Tällä kertaa #mapvember on vieläpä teemoitettu ikonisten hirviöiden mukaan, joten miksi et osallistuisi?
Delicious in Dungeon
Maailma on omituinen paikka, jopa niin omituinen että on olemassa luolastohirviöiden kokkailua käsittelevä manga. Ryōko Kuin kynästä lähtöisen olevan Delicious in Dungeonin perusasetelma käsittelee ikonisten D&D-hirviöiden syömistä. Pystyäkseen pelastamaan päähenkilön siskon punaisen lohikäärmeen vatsasta, tarvitsevat seikkailijat rahaa. Säästöjen toivossa he ryhtyvät syömään luolastosta löytyviä hirviöitä, kuten sieniolentoja, golemeja, mimicejä ja limoja. Mikä voisi mennä vikaan! Erityisen ilahduttavaa… Continue reading Delicious in Dungeon
Todellista ja kuviteltua demografiaa
Fantasiaroolipelit sijoittuvat usein feodaaliajan Eurooppaa mukailevaan ympäristöön, joten lienee ihan paikallaan että pelinjohtaja (ja pelaajat) tuntevat sellaisen yhteiskunnan perusteeet. Yksi puoli tästä tietämyksestä koskee kaupunkien, linnojen ja kylien yleisyyttä ja sijoittelua kartalle. Nykyisin lähestyn kampanjamaailman luomista usein ylhäältä käsin, toisin sanoen laskennallisesti ja yhteiskunnan demografinen jaottelu edellä. Tällaisessa lähestymistavassa on paikallaan tuntea myös keskiaikaisten feodaaliyhteiskuntien… Continue reading Todellista ja kuviteltua demografiaa
Taisteluiden vaikuttavuudesta
Roolipeleissä, etenkin D&D:n kaltaisissa haastepeleissä, tuppaa olemaan paljon taisteluita. Joskus tuntuu siltä, ettei taisteluissa ole oikein mitään jännitettävää. Jos taitselut ovat liian helppoja, tai pelinjohtaja yrittää kaikkensa pitääkseen pelaajahahmot elossa, onko taisteluissa mitään pelissä? Goblin Punch -blogissa on nerokas kirjoitus siitä, miten joskus tylsiltä ja merkityksettömiltä tuntuvista taisteluista saa merkityksellisempiä. Goblin Punchin Arnold K:n argumentin… Continue reading Taisteluiden vaikuttavuudesta
Miltä salaovet näyttävät?
Erilaiset salahuoneet, -käytävät ja -ovet ovat kiehtoneet ihmismieltä jo ammoisista ajoista asti. Piilotettuihin käytäviin ja reitteihin liittyvää mystiikkaa hyödynnetään monissa uskonnoissa. Salaovet ovat myös satujen ja goottilaisen kirjallisuuden kulmakivi. Populaariin tietoisuuteen ne nousivat viimeistään dekkarien ja Cluedo-pelin myötä, ja nykyisin ne ovat jo jonkinlainen sisustustrendi. Ei liene ihme, että “kulttuurisessa sulatusuunissa” syntyneessä D&D:ssäkin on salaovia.… Continue reading Miltä salaovet näyttävät?
Ei tarpeeksi seikkailtavaa?
Tuntuuko joskus siltä, ettei saatavana ole tarpeeksi seikkailuita D&D:n? Jos näin on päässyt käymään, löytyy täältä kätevä lista vuoden 2000 jälkeen julkaistuista yli 1 500 seikkailusta. Listalla on mukana OSR-henkiset versiot D&D:stä, joten kaikki sisältö pitäisi periaatteessa olla helppo muuttaa miltei mihin tahansa D&D-versioon. Siinä on valtavasti sisältöä! Seikkailujen määrä ei siis ole ongelma, muttei niiden laatukaan… Continue reading Ei tarpeeksi seikkailtavaa?
Blades in the Dark
Kesällä tuli pelattua Topin johdolla John Harperin Blades in the Darkia puolen tusinaa pelikertaa. Kyseessä on lautapelimäisiä elementtejä sisältävä roolipeli, jossa seikkaillaan dickensiläisessä fantasiasuurkaupungissa. Peli käsittelee urbaania rikosympäristöä, kuten katujengitaisteluita, keikkoja ja ryöstelyä. Lisäksi mukana on aika korkealentoinen fantasiakonsepti, sillä pelimaailman aurinko on räjähtänyt, ja ikuisessa pimeydessä käytetään valtavista valaista saatavaa öljyä junien ja koneiden… Continue reading Blades in the Dark