Hiekkalaatikon dynaamisuudesta

Olen aikaisemmin kirjoitellut aidosti dynaamisen hiekkalaatikkokampanjan toteuttamisen raskaudesta, lähinnä liittyen omaan torstaipeliimme Elsirin laaksoon. Kampanja etenee edelleen oikein mallikkaasti, mutta tuntuu jatkuvasti pelinjohtajan näkökulmasta liian staattiselta, sillä pelaajahahmoja ympäröivä maailma ei juurikaan muutu pelaajahahmoista riippumatta. Maailma vain ikään kuin odottaa … Continue reading

Skaalautumaton maailma

Taistella, vaiko juosta pakoon? Tämä on se kaikkein oleellisin ja mielenkiintoisin valinta, jonka roolipelaaja voi kohdata. Ainakin se on paljon kiinnostavampi kuin vaikkapa pelihahmon hiusten väri tai isän nimi. Silti se esitetään nykyisin aivan liian harvoin, Tietokonepelit ja uudemmat D&D-laitokset … Continue reading

Hiekkalaatikon hallinnoimisesta #2: diplomatia

Roolipelaaminen käsittelee perinteisesti pienen “seikkailijaporukan” edesottamuksia fiktiivisessä maailmassa. D&D:stä alun alkaenkin löytyvät satunnaistaulukot mallintavat tyydyttävällä tavalla elävää ja parhaassa tapauksessa pelaajien toimiin reagoivaa ympäristöä, mutta mitä kaikkea muuta tapahtuu pelin “kulissien takana”? Kirjoitin pari viikkoa sitten kuinka sodankäyntiä ja suurempia … Continue reading

Elsirin ylitse länteen

Olemme edenneet pitkäaikaisessa D&D 3.5 kampanjassamme siihen pisteeseen, että yksi pitkä tarinan kaari on tullut päätepisteeseensä. James Jacobsin ja Richard Bakerin Red Hand of Doom -moduulista ponnistavaa kampanjaa on nyt pelattu n. kolme vuotta periaatteessa viikottain, mutta käytännössä pari-kolme kertaa … Continue reading

Mihin peli loppuu?

Alku on kaikille tuttu: tavernassa tavannut seikkailijajoukko laskeutuu luolastoon etsimään aarteita tai liittyy yhteen tutkiakseen muinaisen kuninkaan kryptan mysteereitä. Joku seikkailijoista saattaa matkan varrella kuolla, mutta useimmat selviävät rohkeutensa ja oveluutensa avulla. Näin jatketaan kunnes seikkailijat ovat jättäneet jälkeensä roppakaupalla … Continue reading