Lupasin viimeksi että tämän kertaisessa postissa käydään tarkemmin lävitse Risto “Nordic” Hiedan ja kumppaneiden pelaamisen käytänteitä, erityisesti siltä ajalta kun Aciremaa kehitettiin. Kaikki kuvitus on Acireman vuonna 1985 julkaistusta ainoasta ja alkuperäisestä versiosta. Aciremassa on kaksi kirjaa: yksi pelaajille ja toinen pelinjohtajalle, eli Raguocille. Seuraa siis pala suomalaista roolipelihistoriaa, ole hyvä! — Montako pelaaja… Continue reading Risto Hiedan haastattelu #2
Risto Hiedan haastattelu #1
Kirjoittelin huhtikuun puolivälissä Risto “Nordic” Hiedan suomenkielisestä roolipelistä nimeltään Acirema. Pohdiskelin jo silloin pitäisikö jonkun ottaa vähän enemmän selvää pelistä ja sen taustoista, mutta päädyin lopulta henkilökohtaisesti haastattelemaan maestroa itseään. Samassa yhteydessä sain luvan skannata Acireman, joten tähän postiin tulee nyt vähän uniikimpaa kuvitusta. Koska haastattelusta tuli lopulta melkein tunnin mittainen laitan tähän postiin vain… Continue reading Risto Hiedan haastattelu #1
B/X + WFRP = SBVD
Games Workshopin vuonna 1986 ensimmäistä kertaa ilmestynyt Warhammer Fantasy Roleplay (WFRP) on vähän rosoisemman roolipelaamisen kulmakiviä. WFRP:n ensimmäinen laitos pohjaa pitkälti Warhammer Fantasy Battlen maailmaan ja sääntöihin, mutta on siinä paljon epäsuoria ja suorempiakin vaikutteita D&D:stä. Se mikä tekee WFRP:stä uniikin on kuitenkin pelin myöhäiskeskiaikaista Eurooppaa muistuttava maailma, jossa on yhtälailla vaikutteita Call of Cthulhusta… Continue reading B/X + WFRP = SBVD
RIP Jack Vance
Jack Vance poistui keskuudestamme viime sunnuntaina. Hän oli kuollessaan 96-vuotias. Vance oli ollut enemmän tai vähemmän sokea viimeiset kolmekymmentä vuotta, mutta jatkoi siitä huolimatta ahkeraa kirjoitustahtiaan ja julkaisi viimeiseksi jääneen kirjansa, elämäkertansa This is Me, Jack Vance!, vain neljä vuotta ennen kuolemaansa. Musiikkia koko ikänsä harrastaneen Vancen viimeinen jazz-levy julkaistiin vain muutama kuukausi sitten. Hän… Continue reading RIP Jack Vance
Isoissa saappaissa
Kerroin pari kuukautta sitten kuinka päädyin pelaamaan ACKS-systeemiä, tarkemmin ilmaistuna James Maliszewskin Dwimmermount-megaluolastoa kyseisillä säännöillä. Peliä esimerkillisesti vetänyt Topi Makkonen palasi tämän viikon alussa kotikonnuilleen New Yorkiin, mutta peliporukka halusi jatkaa peliä. Lopulta kävi niin että allekirjoittanut astui puikkoihin ja istuu viikottaisissa Dwimmermount-sessioissa nykyisin “taistelusuojuksen” toisella puolen. Topi on ollut loistava pelinjohtaja, joka on antanut… Continue reading Isoissa saappaissa
PvE vai PvP?
Suurin osa pöytäroolipeleistä on suunniteltu, tietokonepelitermistöä lainatakseni, PvE (Player vs. Environment) -pelaamisen. Klassisessa D&D:ssä pelaajat liittyvät yhteen seikkailijaporukaksi ja mittelevät voimiaan pelinjohtajan ohjaamaa “elinympäristöä” vastaan. Tarviiko pöytäroolipelin asetelman kuitenkaan olla tällainen? Miltä näyttäisi peli jossa pelaajat pelaavat toisiaan vastaan? Vastauksien toivossa kannattaa suunnata katse roolipelin historiaan. Hill Cantons -blogia pitävä Chris Kutalik pohtii esimerkillisesti vanhoja… Continue reading PvE vai PvP?
Mihin peli loppuu?
Alku on kaikille tuttu: tavernassa tavannut seikkailijajoukko laskeutuu luolastoon etsimään aarteita tai liittyy yhteen tutkiakseen muinaisen kuninkaan kryptan mysteereitä. Joku seikkailijoista saattaa matkan varrella kuolla, mutta useimmat selviävät rohkeutensa ja oveluutensa avulla. Näin jatketaan kunnes seikkailijat ovat jättäneet jälkeensä roppakaupalla ryöstettyjä luolia ja tapettuja lohikäärmeitä. Mutta mihin peli loppuu? D&D:n uudemmissa laitoksissa se loppuu usein… Continue reading Mihin peli loppuu?
Syvissä vesissä
Forgotten Realmsin “pääkaupungissa” Waterdeepissä on aina ollut jotakin hyvin kiinnostavaa. Kuvittele mielessäsi 100 000 asukkaan fantasiametropoli, jonka alla on satojen metrien syvyyteen ulottuva luolasto täynnä hirvittäviä ja juonittelevia otuksia, epäjumalankuvia, aarteita ja julmia ansoja. Kaupunki itse on täynnä mitä kummallisempia kultteja, salaisia neuvostoja ja valepukuisia pahuuden kätyreitä. Jotenkin koko konsepti kutsuu seikkailemaan, eikö vain? Vaikka… Continue reading Syvissä vesissä
Länsimantu
Silmiini osui Ars Ludi -blogia isännöivän Ben Robbinsin hieno kirjotus avoimesta West Marches -erämaakampanjasta. Kampanjassa oli yhteensä n. 10-15 pelaaja ja suurehko erämaa-alue luolastoineen seikkailtavana. Peliä pelattiin säännöllisen epäsäännöllisesti, kunhan vaan pelinjohtajalle ja muutamalle pelaajalle sopi. Pelipäivien sopiminen oli pelaajien vastuulla. Olennaisinta oli kuinka seikkailijaryhmän kokoonpano muuttui kerrasta toiseen. Samalla tietysti seikkailijoiden välisestä kommunikaatiosta tuli… Continue reading Länsimantu