Taikurin huono muisti

Taikurin muistiin mahtuu kerralla vain muutama loitsu. Nekin katoavat heti taikurin lausuttua loitsunsa. Miten taikureilla on D&D:ssä niin huono muisti? Asiasta saanee kiittää purjehdusta ja matkailua rakastavaa kalifornialaista scifi- ja fantasiakirjailija Jack Vancea, joka oli keskeinen esikuva D&D:n taustalla. 1940-luvusta lähtien itsensä ammattikirjailijana elättänyt Vance on ollut viimeiset kolmekymmentä vuotta sokea, mutta on siitä huolimatta… Continue reading Taikurin huono muisti

Mikä ihmeen ruostehirviö?

Dungeons & Dragonsin Monster Manual on ihmeellistä luettavaa. Monet kirjan hirviöistä on tuttuja fantasiakirjallisuudesta ja eri kansojen mytologioista, mutta niiden lisäksi peliin on päätynyt monta muutakin hirviötä. Jo ensimmäisessä D&D:ssä vuodelta 1974 oli basiliskeja, kääpiöitä ja örkkejä, mutta niiden lisäksi myös mitä ihmeellisempiä hirviöitä ja olentoja. Mistä ne oikein tulivat? Suurin osa D&D:n ikonisisti hirviöistä… Continue reading Mikä ihmeen ruostehirviö?

Offices & Humans

Täytyy muuten suositella täälläkin Roope Erosen mahtavaa sarjakuvaa Offices & Humans (aloita sivun alareunasta), jolla on selviä yhtymäkohtia tämänkin blogin sisältöön. Offices & Humans kertoo kahdesta roolipelejä pelaavasta vihreästä lohikäärmeestä ja niiden pelikampanjasta, joka sijoittuu toimistojen ja ihmisten maailmaan. Ensimmäinen tarina Tie Customexiin on nyt saatettu päätökseen ja julkaistu jo albuminakin Huuda Huudan toimesta. Seuraavan… Continue reading Offices & Humans

Dynaamisia luolia ja elementtipahuuden temppeleitä

Ensimmäiset roolipelit keskittyivät luolastoihin. Asetelma oli yksinkertainen: pelihahmot lähtivät luolaan hakemaan aarteita saadakseen kokemuspisteitä. Alun perin roolipelikampanja tarkoitti yhtä yhtenäistä pelimaailmaa, ei niinkään minkään tietyn pelaajaporukan omaa tarinaa. Gygaxin kotikampanjassa pelattiin 1970-luvun puolivälissä melkein joka ilta, mutta pelaajat eivät suinkaan olleet samoja joka ilta. Pelaajia tuli ja meni, mutta olennaista oli että kaikkien hahmot elivät… Continue reading Dynaamisia luolia ja elementtipahuuden temppeleitä

Hyllyn täydeltä luolia ja lohikäärmeitä

Dungeons & Dragons ei ole vain yksi peli, vaan nimen alle mahtuu useita saman teeman variaatioita. Gygaxin kirjoittama alkuperäinen D&D vuodelta 1974 (eli 0e) eroaa aikalailla tällä hetkellä tuoreimmasta neloslaitoksesta (4e). Samalla tavalla AD&D:n ensimmäinen laitos vuodelta 1978 (1e) on eri peli kun sen kanssa rinnakkain julkaistu Frank Mentzerin D&D Basic Set (eli ”punalaatikko”). AD&D:n… Continue reading Hyllyn täydeltä luolia ja lohikäärmeitä

Anteeksi hyvä herra, saisinko aarteenne?

Pitäis yrittää muistaa, että hirviöitä vastaan taistelemisesta ei palkita, vaan korkeintaan rangaistaan. -Slod Skan Niin olivat asiat alussa päälaellaan. Kun seikkailijaporukka koluaa luolastossa ja kuolemaa uhaten taistelee hirvöitä vastaan hädin tuskin hengissä selviten kotiinsa on kaupungissa kokemuspisteitä jaettaessa tappolista laiha lohtu. Ei ole kauaa kun seikkailijamme kohtasivat muumion ja suurehkon lauman epäkuolleita, jotka tosin tungeksivat… Continue reading Anteeksi hyvä herra, saisinko aarteenne?

Raha ei tee onnelliseksi

Ahneus palkitaan OD&D:ssä. Jos pelaaja haluaa kehittyä seikkailijana, on hänen käytännössä löydettävä aarteita. Se ei kuitenkaan ole ongelma, sillä aarteita etsimäänhän ne seikkailijat alun perinkin ovat luolastoon lähteneet. Koska vihollisista jaettavat kokemuspisteet ovat hyvin vähäpätöisiä, tarkoittaa se käytännössä että tasoja pääsee nousemaan vain aarteita ja kolikoita haalimalla. Aina aarteiden kanssa ei ole niin helppoa. Gygaxin… Continue reading Raha ei tee onnelliseksi

Dynaaminen luolasto, for teh win!

Eräs asia, joka minut on yllättänyt täysin wanhassa Dungeons & Dragonssissa on luolastojen dynaamisuus. Eli seikkailijat seikkailevat useita kertoja samassa luolastossa, joka elää ja muuttuu joka kerta. Syy tähän on yksinkertainen: hahmot yleensä kuolevat aluksi ja monta kertaa. Mutta enemmän storytelling pelejä pelanneena en ollut sitä voinut aiemmin oivaltaa, sillä se piti itse kokea ja… Continue reading Dynaaminen luolasto, for teh win!

Ansa, josta ei voinut selvitä?

Suunnittelin ansan mutten keksinyt ainuttakaan tapaa, jolla hahmot selviäisivät siitä hengissä. Tai no, keksin yhden kun oikein yritin. Ansa on suuri suorakulmion mallinen “huone” luolastossa. Sen jokaisessa nurkassa on kymmeniä metrejä syvät lammikot, ja sisääntuloa vastapäätä toisella puolella huonetta on suuri hopeinen (selvästi maaginen) ovi. Johtuen siitä, että kampanja edelleen jatkuu, en voi tässä täysin… Continue reading Ansa, josta ei voinut selvitä?

Your character… he dies

Kaikkein yllättävintä nykyroolipeleihin tottuneelle on se kuinka vaikea OD&D on. Pelihahmojen henki tuntuu olevan todella herkässä, varsinkin ensimmäisillä tasoilla. Yhdellä hit pointilla luolan koluaminen päättyykin monesti huonosti. Jos löydät luolastosta arkun, ei siihen missään nimessä kannata koskea. Arkun pinta saattaa olla käsitelty myrkyllä, tai sisällä voi olla tappava kaasuansa. Parempi antaa palkollisten nostaa arkku vaikkapa… Continue reading Your character… he dies