Magic Realm

Lautapelien historiasta löytyy kaikenlaisia kiinnostavia edelläkävijöitä ja yllätyksiä, joita olen sivunnut jo muutaman kerran aikaisemmin blogissa vaikkapa täällä, täällä ja täällä. Mutta näitä kummallisuuksia on tietysti enemmänkin. Yksi tällainen peli on Magic Realm, joka ilmestyi alun perin Avalon Hillin julkaisemana vuonna 1979. Peli on eräänlainen pelinjohtajaton roolipeli Talismanin tai Gloomhavenin tapaan, mutta lähestymistapa pohjaa näistä poiketen enemmänkin strategiapelien pitkään historiaan kuin varsinaisiin pöytäroolipeleihin tai niiden tietokoneversioihin.

Magic Realmissa kukin pelaaja ohjaa omaa sankariaan, ja tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon voittopisteitä 28 päivän aikana eräänlaisessa katastrofin jälkeisessä fantasiamaailmassa. Voittopisteitä kertyy löytämällä aarteita ja kunniaa heksoista muodostuvan pelilaudan eri lokaatioista, eli aukioilta (“clearing”). Heksoissa on kussakin 3 – 6 aukiota, jotka yhdistyvät toisiinsa teitä, salakäytäviä ja piilossa olevia polkuja pitkin. Pelaajat siirtävät sankariansa aukiolta toiselle ja liikkuvat näin neljän eri maastotyypin, eli laaksojen, metsien, vuorien ja luolien, välillä.

Magic Realm on yhä tämänkin päivän lautapelien joukossa todella näyttävän näköinen. Kuva: jardeon / BGG.

Pelissä on valittavana yhteensä kuusitoista erilaista sankaria, jotka vastaavat aikalailla esim. Talismanin arkkityyppisiä hahmoluokkia. Mukana on siten mm. miekkamies, valkoinen ritari, noitakuningas, noita, velho, berserkki ja niin edelleen. Hieman yllättäen hahmot aloittavat tavallisen Magic Realm -pelin hahmoluokkansa korkeimmalta tasolta, mutta valittavana on myös pidempi pelimuoto, jossa hahmot aloittavat ensimmäiseltä tasolta ja nousevat tasoja pelin aikana. Kun lyhyempi pelikin kestää Board Game Geekin mukaan 4 tuntia (eli käytännössä koko päivän), kannattanee pidempään peliin siten budjetoida jo kokoinanen viikonloppu tai kaksi.

Kiehtovaa Magic Realmissa on kuinka säännöt mallintavat roolipeliseikkailujen emergenttiä sisältöä kaikenlaisille nokkelilla säännöillä. Peli tarjoaa valtavasti valinnan varaa matkan varrella, sillä hahmot voivat etsiä aarteita aukioilta, ryöstää niitä erilaisilta vastaan tulevilta faktioilta tai vaikkapa hankkia liittolaisia käydäkseen toisia pelaajia vastaan. Perinteisen D&D-kampanjan hiekkalaatikkomaisuus toteutuu toisin sanoen erinomaisesti, aina pelaajahahmojen amoraalista käyttäytymistä mahdollistavine systeemeineen.

Valkoinen ritari aloittaa muiden hahmoluokkien tapaan peruspelin neljänneltä tasolta. Kuva: simonh / BGG.

Peli on monimutkainen, jopa siinä määrin että hahmojen yllä olevat vaatteet ja tunnukset vaikuttavat positiivisesti ja negatiivisesti tiettyjen faktioiden kanssa asioimiseen. Faktioita onkin sitten paljon erilaisia, kuten esimerkiksi sotilaita, ryöväreitä, metsäläisiä, palkkasotureita ja ritarikuntia. Faktioiden kanssa pelaajat voivat vuorovaikuttaa yllättävän monipuolisesti, joko palkkaamalla niitä, taistelemalla niitä vastaan tai lahjomalla niitä. Kun tähän lisää sen, että jokainen pelaajahahmo on tietysti luontaisesti tiettyjen faktioiden kanssa hyvää pataa ja toisten kanssa huonommissa väleissä, syntyy kokonaisuudesta aika kiehtova suhdematriisi.

Magic Realmissa on valtava määrä muitakin peliteknisiä innovaatioita, joita ei jostain syystä ole edelleenkään oikein käytetty moderneissa lautapeleissä. Pelilauta voi muuttua kesken pelin kun heksalaatat käännetään ympäri tavalliselta puoleltaan lumotulle puolelle, joka paitsi avaa uusia reittejä kulkea kartalla, myös hyödyttää tiettyjä hahmoluokkia ja haittaa toisia. Vastaavasti pelissä kohdatut hirviöt voivat mm. vaihtaa taistelutaktiikkaa kesken taistelun, jolloin niiden hyökkäys ja puolustusarvot muuttuvat. Pahimmat hirviöt muuttavat taktiikkaa ensimmäisen onnistumisen jälkeen, niin että systeemi mallintaa esim. hahmot maasta nappaavia jättiläisiä tai veden alle vieviä mustekaloja. Tällaista monimutkaisuutta ei ole taidettu nähdä missään lautapelissä Magic Realmin jälkeen, eikä oikein muissakaan peleissä.

Magic Realm on täynnä erilaisia taulukoita ja monimutkaisia sääntöjä, joita tämäkin “play aid” kokoaa ansiokkaasti. Kuva: ulfhethnar / BGG.

Vastaavasti pelin satunnaishirviöt ilmestyvät erilaisten äänten, hajujen ja muiden etiäisten saattelemalla, niin että kokeneet pelaajat voivat päätellä mihin ei kannata vuoron aikana liikkua. Peli ja sen maailma siis tuntuvat “eläviltä” tavalla, jonkalaista ei juurikaan näe lauta- ja tietokonepeleissä, eikä välttämättä edes pöytäroolipeleissä. Siksi siitä onkin muodostunut todellinen kulttisuosikki, jonka harvat pelaajat jaksavat jatkaa pelin parissa vuodesta toiseen ja jotka kehuvat sitä mm. paremmaksi kuin Vlaada Chvátilin eri tavalla emergentti fantasiapeli Mage Knight.

On siis selvää että Magic Realm on pelinä hyvin kiinnostava ja monipuolinen. En kuitenkaan ole ikäväkseni vielä päässyt pelaamaan sitä, koska sen säännöt ovat aika esoteriset. Alkuperäisten sääntöjen käsittämättömyys kuulemma korjaantuu jonkin verran pelin toisen ja kolmannen laitoksen myötä, joten niistä kannattaa aloittaa peliin tutustuminen. Siitä huolimatta Magic Realm kuuluu itseselvästi lautapelien haastavampaan 5 %:n, eikä se luultavasti aukene vielä ensimmäisessä pelissä, eikä välttämättä toisessakaan. Toinen seikka joka on vähän hillinnyt pelihaluja on se, etten ole vielä löytänyt sopivaa peliporukkaa sen opetteluun. Kun peli on suunniteltu 1 – 16 pelaajalle ja se on Board Game Geekin mukaan parhaimmillaan 3 – 4 pelaajalla, täytynee mukaan saada ainakin pari kaveria.

thumb (800×600)

RealmSpeak näyttää ihan riittävän hyvältä että sillä lähtisi kokeilemaan peliä. Kuva: realmspeak.dewkid.com.

Yksi realistinen tapa päästä pelaamaan voisi olla RealmSpeak, eli Java-pohjainen sovellus, joka mahdollistaa parhaimmillaan 16 pelaajaan osallistumisen samaan Magic Realm -peliin ja tietysti mahdollistaa tallentamisen kesken pelin. Tietysti tietokonsovelluksen kautta pelaaminen ei vastaa alkuperäistä lautapelikokemusta, mutta se voisi olla ainakin alkuun sopiva tapa opetella pelaamaan parin tunnin sessioissa. Olen myös kovin kiinnostunut kuulemaan toisten kokemuksia sekä RealmSpeakista, mutta tietysti myös Magic Realmista ylipäänsä!

Kiteytyksenä voisi todeta, että Magic Realm on monella tapaa nykyisen pelinjohtajamattomien roolipelien lautapelibuumin esi-isä. Se tuntuu kuitenkin tekevän sääntöjensä puitteissa paljon sellaista hienoa, joka edelleen puuttuu tämän päivän Gloomhaveneista ja vastaavista. Kaikki tämä herkku on kuitenkin toteutettu aikakaudelle tyypillisesti aika eleettömästi, melkein kuin koodina, jonka perusteella pelaajien sitten pitää herättää sääntöjen vihjaamat tapahtumat henkiin. Olisi kuitenkin kiva päästä kokeilemaan Magic Realmia jossain vaiheessa, jos ei muuten niin keräämällä kasaan sopiva porukka RealmSpeakin kautta.


Leave a Reply