Enpä ole huomannutkaan että legendaarinen tietokonepelisuunnittelija Chris Crawford kerää Kickstarterin kautta rahaa uuteen peliinsä Siboot. Keräystä on 11 tuntia jäljellä, joten nyt kannattaa toimia! Siboot perustuu vuonna 1987 julkaistuun Trust & Betrayal: The Legacy of Siboot -peliin, jota olen jossain vaiheessa pelaillut ja yrittänyt ymmärtää. Legacy of Siboot on käsittääkseni keskeneräinen, joten se on voinut hieman vaikuttaa… Continue reading Siboot
Luovuudesta
“Yesterday’s session only confirmed in my mind what I like in RPGs and what I suspect most of the readers of my blog like too: player creativity. Not GM creativity. Player creativity.” – Monsters and Manuals
300. blogikirjoitus
Pyöreitä lukuja tulee täyteen on aika katsoa menneesseen ja tulevaan. Seuraavassa Niklaksen ja minun ajatuksia blogin ympäriltä: Niklas: Limun ropellukset on nyt edennyt kunnioitettavaan 300. blogikirjoitukseensa. Blogin kirjoittaminen on ollut mukavaa ajanvietettä ja sen avulla on voinut puntaroida monesta eri näkökulmasta omaa pelaamisharrastustaan ja myös esitellä sitä muille. Itseäni kiinnostaa erityisesti roolipelaamisen historia ja jo unohtuneet… Continue reading 300. blogikirjoitus
Star Frontiers Commercial 1983
The Fantasy Trip, taktinen taisteluroolipeli
Roolipelikeskustelun yksi haara on keskittynyt taktisiin taisteluihin keskittyneiden ja toisaalta mielikuvituksen varassa etenevien pelityylien vertailuun. Viimeistään D&D:n kolmos- ja neloslaitosten miniatyyripainotus teki selväksi, että D&D on peli, jota pelataan figuureilla. Tämän kaltainen kannanotto herättää tietysti myös vastalauseita. Heiluri on liikkunut jo piirun verran toiseen suuntaan, sillä D&D:n vitoslaitos enää pidä miniatyyrejä pakollisena osana pelaamista. Ei ehkä ole… Continue reading The Fantasy Trip, taktinen taisteluroolipeli
“Näytä, älä kerro” koskee myös pelaajia?
Pahimmillaan roolipelaaminen on vain nopanheittoa. Noppien heittelyssä ei sinänsä ole mitään vikaa, sillä järkevästi käytettyinä nopat toimivat kuten niiden on tarkoituskin: jännityksen nostattajina, epävarmuustekijöinä, jumalten johdatuksena. Näin on erityisesti taistelussa, varsinkin jos systeemi mahdollistaa sen, että pelaajahahmoilla on todellinen mahdollisuus kuolla tai muuten kärsiä heittojen seurauksena. Mutta jos nopanheittoja on liikaa, EIKÄ niillä ole tarpeeksi… Continue reading “Näytä, älä kerro” koskee myös pelaajia?
Mitä roolipelit olivat 1983?
Mitä roolipelit oikein ovat? Silmiini osui Micropost-nimisen julkaisun #2 vuodelta 1983, jossa Timo Pietilä selittää roolipelaamisen ja Dungeons & Dragonsin alkeita. Jutusta käy hyvin ilmi, kuinka hankalaa oli lopulta saada tietoa yhtään mistään täällä jumalan selän taakana vielä 1980-luvulla. Roolipelit näyttäytyvät jutussa jonakin tarunhohtoisena ja mielettömän siistinä (mitä ne tietysti ovatkin), eikä faktojen ja fiktion… Continue reading Mitä roolipelit olivat 1983?
Stephen Biestyn linnoja
Olen aina ollut heikkona erilaisia rakennelmia läpileikkauksin kuvaavia kirjoja kohtaan. Useimmiten niitä markkinoidaan lapsille eräänlaisina hupikirjoina, mutta kyllä ne useimmiten ovat niin täynnä asiaa, että voivat hyvin koristaa myös varttuneemman harrastajan kirjahyllyä. Läpileikkauskirjoja löytyy laidasta laitaan. Suosikkini tekijöistä on Stephen Biesty, joka on erikoistunut linnojen läpileikkauskuviin. Biestyltä on ilmestynyt ainakin upea kirja Stephen Biesty’s Cross-sections Castle… Continue reading Stephen Biestyn linnoja
Greyhawkin kartografiaa
Ooh, aikamoinen zoomattava kartta Greyhawkista löytyy täältä. Asialla on Anna B. Meyer -niminen kartografi, jonka jälki on suoraan sanottuna ällistyttävän hienoa. Vielä kun kartassa olisi heksoja, niin kaikki olisi hyvin, sillä tällaisenaan siitä on erittäin vaikea erottaa etäisyyksiä ja muuta. No, erittäin hienoa kartografiaa silti.
Mad Max: Fury Road
Siitä huolimatta että kaikki ovat uutta Mad Maxia kilvan kehuneet, niin olihan se hyvä! Alun rymistely, äkkiväärä maailmanluonti ja nerokas rytmitys antoivat jo odottaa kaikkien aikojen parasta toimintaaelokuvaa, mutta sellainen uusi Mad Max ei ikävä kyllä ollut, siitä pitivät lopun melodraamaratkaisut ja hollywoodismit huolen. Ehdottomasti katsomisen arvoinen kuitenkin! Roolipelinäkökulmasta pisti silmään, kuinka monesti elokuvan toimintakohtaukset… Continue reading Mad Max: Fury Road