Cardhunter yllätti minut positiivisesti. Vanhaa idylliä viljelevä, mutta täysin uudempien säännöstöjen varassa toimiva selaimella pelattava peli, jossa riittää kahvitunneille ajantappajaksi. Perusajatus on luolaston komppaus, jossa jokaisella hahmolla (joskus myös ryhmällä) on omat korttinsa, jotka perustuu pitkälti varustukseen. Taistelut ovat kuin yksittäisiä pikkupuzzleja, joiden vaikeusaste alkaa nousta 7 levelin kohdalla jo väillä hyvinkin haastavaksi, ja niputtuvat… Continue reading Cardhunter – Kun peliseuraa ei ole saatavilla!
Zero Charisma
Kyllähän tuore roolipeliaiheinen leffa Zero Charisma täytyy katsoa, niin hyvältä se vaikuttaa trailerin perusteella. Ja se siitä huolimatta että leffa käsittelee aihetta helpoimman kautta; eli naureskelee nörteille ironisesti: As the strict Game Master of a fantasy role-playing game, Scott (Sam Eidson) leads his friends in a weekly quest through mysterious lands from the safety of… Continue reading Zero Charisma
Vaaran tuntu?
Viime aikoina olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että D&D-tyyppisessä resurssienhallintapelissä jo pelkän “aloituskaupungin” ulkopuolelle lähtemisen täytyy olla vaikeaa ja vaarallista. Pelaajien täytyy kuitenkin itse saada kontrolloida ottamiensa riskien suuruutta. Pelinjohtaja ei saa yrittää tappaa pelaajia tarkoituksella, vaan hänen pitää luoda niin vaarallinen maailma että pelaajat tappavat hahmonsa aivan itse. Vastuu hahmojen hengissäpitämisestä siirtyy pelaajille, kun… Continue reading Vaaran tuntu?
Elsirin laakson vaiheita
Elsirin laakso -kampanjamme on edennyt kahdenteentoista pelikertaan. Tähän mennessä pelaajat ovat keskittyneet tutkimaan lähinnä “aloituskaupunki” Drellinin lossin eteläpuolen alueita, mm. parikymmentä kilometriä etelässä olevaa maan sisään vajonnutta rauniokaupunkia. Rauniokaupunkia asuttavien koboldien kanssa solmitun liiton jälkeen seikkailijat ovat päätyneet mittelemään voimiaan raunoiden goblinien kanssa. Vaikka goblinien kuningas on kukistettu, muodostaa goblinien mystinen johtaja, jonkinlainen langennut druidi,… Continue reading Elsirin laakson vaiheita
Hiekkalaatikon hallinnoimisesta #3: kaupankäynti
Kirjoittelin kesällä pari juttua Elsirin laakso -kampanjan taustalla pyörivän domain-tason pelaamisen hallinoinnista. Ensimmäinen juttu kartoitti erilaisia sodankäyntisäännöstöjä ja toinen dilpomatian mahdollisuuksia. Niiden kohdalla unohtui mainita, että Michael Dobsonin kirjoittama ja TSR:n julkaisema X10 Red Arrow, Black Shield vuodelta 1985on oiva lähdeteos. Se ei ole minulle varsinaisesti aiemmin tuttu, mutta pikaisella vilkaisulla se on täynnä kaipaamaani… Continue reading Hiekkalaatikon hallinnoimisesta #3: kaupankäynti
Tervetuloa aarrekamariin!
En käsitä miten en ole aikaisemmin tutustunut Bryce Lynchin OSR-seikkailuarvosteluihin. Brycen blogi tenfootpole.org on uskomattoman hieno aarreaitta OSR-arvosteluita. Varsinkin arvosanat A / B saaneiden moduulien arvostelut, eli My Favorite of the new old school adventurers, ovat järjestään niin inspiroivaa lukemista että järki meinaa lähteä. Eikä vähiten Brycen kirjoitustyylin ja loistavien oivallusten vuoksi… Erityisesti moderni zombie-sandbox… Continue reading Tervetuloa aarrekamariin!
Säännöllisen pelipäivän välttämättömyydestä
Muiden roolipelaajien juttuja lukiessa huomaa etteivät kaikki pääse pelaamaan läheskään niin usein kuin haluisivat. Omallakin kohdallani olen huomannut kuinka elämän monimutkaisuus työkiireineen, lapsineen ja muine menoineen sekoittaa pelaamista, eikä aina saada sovittua sopivaa pelipäivää. Nyt kun pelaamista on ruvennut miettimään enemmän ja kehittänyt aktiivisesti pelaamisen käytänteitä, olen huomannut että säännöllinen pelipäivä, -aika ja -paikka pistävät… Continue reading Säännöllisen pelipäivän välttämättömyydestä
Advanced Offices & Humans
Kirjoittelin viime talvena Roope Erosen nerokkaasta Offices & Humans -sarjakuvasta ja sen jatko-osasta Advanced Offices & Humans. Nyt Huuda Huuda -kustantamo on julkaissut Advanced Offices & Humansin sarjakuvakirjana, jonka voi käydä tilaamassa Huuda Huudan verkkokaupasta. Limun ropellukset suosittelee erittäin lämpimästi!
Mistä on pienet npc:t tehty? #2
Edellisen kirjoituksen npc-aiheita miettiessäni aloin myös pohtimaan eri laitosten “stat blockien” erilaisuutta. Toki olin huomannut jo aikaisemmin että Pathfnderin ja neloslaitoksen tietolaatikot alkavat pituutensa puolesta karkaamaan käsistä, eikä tämä varmaan ole mikään yllätys lukijoillekaan. Silti on pakko todeta, että yli sivun verran tietoa ylemmän tason hahmosta sisältää jo aika paljon informaatiota, ja että se vie… Continue reading Mistä on pienet npc:t tehty? #2
Mistä on pienet npc:t tehty? #1
Olen viime aikoina kehitellyt erilaisia npc:n satunnaistaulukoita ja samalla pohtinut minkälainen on “täydellinen” npc-kuvaus. Miten paljon materiaalia yhden npc:n “luomiseen” tarvitaan, vai tarvitaanko ollenkaan? Ainakin itse pärjään aika suppeillakin kuvauksilla, mutta niissä olisi hyvä olla jonkinlaisia koukkuja jatkokehittelyä varten. Itse asiassa koko pohdinta lähti liikkeelle Paizon ylipitkiin, sivukaupalla jatkuviin “pääpahiskuvauksiin” hermostumisesta, sillä huomasin etten tee… Continue reading Mistä on pienet npc:t tehty? #1