Miniatyyrien merkityksestä

Miniatyyrit, nuo pienet lyijymiehet, ovat varmasti kaikille roolipelaajille tuttuja ja monen mielestä olennainen osa D&D:kin pelaamista. Toisin kuin yleisesti uskotaan, on D&D:n suhtautuminen niihin kuitenkin ollut alusta asti varsin kaksijakoinen. On totta, että roolipelien synty voidaan aika mutkattomasti johtaa miniatyyreillä pelattavista sotastrategiapeleistä ja erityisesti Gygaxin omasta Chainmail-fantasiaminiatyyritaistelusäännöstöstä. D&D:n ensimmäinen versio (1974) sisälsikin kannen mukaan “Rules… Continue reading Miniatyyrien merkityksestä

Taitojen tarpeellisuudesta

Vaarallisessa luolastossa ja kesyttämättömässä erämaassa seikkailemiseen tarvitaan taitoa. Miten muuten sankari päihittäisi lukemattomat ansat, ylittäisi vuolaat joet tai neuvottelisi vihollisjohtajan kanssa? Taitoa tarvitaan, mutta onko tarvittava taito pelihahmon vai pelaajan? D&D:n taidot tulivat lopullisesti vasta AD&D:n kakkospainoksen myötä vuonna 1989. Sitä ennen D&D:ssä oli toki ollut käytössä taitoja ja niihin verrattuja ominaisuuksia, mutta ne oli… Continue reading Taitojen tarpeellisuudesta

Taikaesineiden kuvailemisesta

Olin viime viikon työmatkalla Pietarissa ja samalla reissuilla tarjoutui mahdollisuus käydä Eremitaašissa. Museon mittaamattoman arvokkaiden kulttuurihistoriallisten aarteiden äärellä ajatukset ajautuivat useammin kuin kerran myös roolipeleihin. Tärkein oivallus taitaa liittyä taikaesineiden ja aarteiden kuvailuun, sillä museon todellisten “taikaesineiden” äärellä huomaa ettei omat kuvailut aina yllä tarpeeksi korkeisiin sfääreihin. Eremitaašin aarteiden tavoin taikaesineiden, korujen ja aseiden tulisi… Continue reading Taikaesineiden kuvailemisesta

Vaaran tuntu?

Viime aikoina olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että D&D-tyyppisessä resurssienhallintapelissä jo pelkän “aloituskaupungin” ulkopuolelle lähtemisen täytyy olla vaikeaa ja vaarallista. Pelaajien täytyy kuitenkin itse saada kontrolloida ottamiensa riskien suuruutta. Pelinjohtaja ei saa yrittää tappaa pelaajia tarkoituksella, vaan hänen pitää luoda niin vaarallinen maailma että pelaajat tappavat hahmonsa aivan itse. Vastuu hahmojen hengissäpitämisestä siirtyy pelaajille, kun… Continue reading Vaaran tuntu?

Hiekkalaatikon hallinnoimisesta #3: kaupankäynti

Kirjoittelin kesällä pari juttua Elsirin laakso -kampanjan taustalla pyörivän domain-tason pelaamisen hallinoinnista. Ensimmäinen juttu kartoitti erilaisia sodankäyntisäännöstöjä ja toinen dilpomatian mahdollisuuksia. Niiden kohdalla unohtui mainita, että Michael Dobsonin kirjoittama ja TSR:n julkaisema X10 Red Arrow, Black Shield vuodelta 1985on oiva lähdeteos. Se ei ole minulle varsinaisesti aiemmin tuttu, mutta pikaisella vilkaisulla se on täynnä kaipaamaani… Continue reading Hiekkalaatikon hallinnoimisesta #3: kaupankäynti

Säännöllisen pelipäivän välttämättömyydestä

Muiden roolipelaajien juttuja lukiessa huomaa etteivät kaikki pääse pelaamaan läheskään niin usein kuin haluisivat. Omallakin kohdallani olen huomannut kuinka elämän monimutkaisuus työkiireineen, lapsineen ja muine menoineen sekoittaa pelaamista, eikä aina saada sovittua sopivaa pelipäivää. Nyt kun pelaamista on ruvennut miettimään enemmän ja kehittänyt aktiivisesti pelaamisen käytänteitä, olen huomannut että säännöllinen pelipäivä, -aika ja -paikka pistävät… Continue reading Säännöllisen pelipäivän välttämättömyydestä

Mistä on pienet npc:t tehty? #2

Edellisen kirjoituksen npc-aiheita miettiessäni aloin myös pohtimaan eri laitosten “stat blockien” erilaisuutta. Toki olin huomannut jo aikaisemmin että Pathfnderin ja neloslaitoksen tietolaatikot alkavat pituutensa puolesta karkaamaan käsistä, eikä tämä varmaan ole mikään yllätys lukijoillekaan. Silti on pakko todeta, että yli sivun verran tietoa ylemmän tason hahmosta sisältää jo aika paljon informaatiota, ja että se vie… Continue reading Mistä on pienet npc:t tehty? #2

Mistä on pienet npc:t tehty? #1

Olen viime aikoina kehitellyt erilaisia npc:n satunnaistaulukoita ja samalla pohtinut minkälainen on “täydellinen” npc-kuvaus. Miten paljon materiaalia yhden npc:n “luomiseen” tarvitaan, vai tarvitaanko ollenkaan? Ainakin itse pärjään aika suppeillakin kuvauksilla, mutta niissä olisi hyvä olla jonkinlaisia koukkuja jatkokehittelyä varten. Itse asiassa koko pohdinta lähti liikkeelle Paizon ylipitkiin, sivukaupalla jatkuviin “pääpahiskuvauksiin” hermostumisesta, sillä huomasin etten tee… Continue reading Mistä on pienet npc:t tehty? #1

Ei merille vaan metsään

Tämä blogikirjoitus piti julkaista jo aikaa sitten, mutta jäin jostain syystä puntaroimaan sen sisältöä. En ole vieläkään varma allekirjoitanko sitä täysin, mutta julkaistaan se nyt silti… — Peluutin loppukeväästä pitkän session Pathfinderin Skull & Shackles adventure pathia. Paperilla homma vaikutti hyvältä: pelihahmot heräävät piraattilaivan uumenista ja huomaavat joutuneensa vastoin tahtoaan shanghaijatuiksi merirostopuuhiin. Iso osa pelaajista… Continue reading Ei merille vaan metsään

Ison peliporukan puolustuspuhe

Kuinka monta pelaajaa on sopiva määrä? Itse olen aikaisemmin johtanut enimmäkseen 3-5 hengen pelejä, mutta luku tuntuisi viime aikoina olevan nousussa. Dwimmermount-kampanjassamme on DM:n lisäksi kuusi pelaaja, joskaan kaikki eivät aina pääse paikalle. Elsirin laaksossa on tässä vaiheessa jo yhteensä DM:n lisäksi kahdeksan pelaajaa, joskin enimmillään pelaajia on samanaikaisesti ollut paikalla seitsemän. Yleensä osallistujien määrä… Continue reading Ison peliporukan puolustuspuhe