Category: Pohdintaa

Hassuilla äänillä puhumisesta

Olen pitkään ollut aika varautunut roolipelaamisen eläytyvää koulukuntaa kohtaan. Jotenkin rooleihin eläytymisestä on tullut väkisinkin mieleen haltijakorvat päässä larppaavat tyypit, joihin on välillä kovin hankala samastua. Samankaltaisella varauksella olen suhtautunut niihin, jotka puhuvat roolin mukaisesti erilaisilla äänillä. Nyt kun tulee pelailtua säännöllisemmin, huomaan kuitenkin itsekin puhuvani erikoisilla äänillä ja eläytyväni hahmoihin, ilman että se tuntuu… Continue reading Hassuilla äänillä puhumisesta

Taustatarinasta pelitapahtumaksi

Kaikille tuttu ilmiö: pelinjohtaja paasaa kampanjan taustatarinasta ja pelaajat keskittyvät johonkin olennaisempaan, kuten kännyköihinsä, nenän kaivamiseen tai tuijottamaan silmät lasittuneina eteensä. Kuka nyt jaksaisikaan kuunnella sivukaupalla juttua jumalista, muinaisista roduista, kuninkaista ja näiden petoksista? Varsinkaan jos voi sen sijaan surffailla netissä? Roolipelaamiseen ei oikein näytä sopivan yksi-puhuu-ja-muut-kuuntelevat-malli, vaan viihdemuotona se on jo lähtökohtaisestikin vuorovaikutteinen,. Siinä… Continue reading Taustatarinasta pelitapahtumaksi

Miten dynaamisen maailman vaikutelma syntyy?

Viime aikoina blogissa on ollut hieman hiljaisempaa, joka johtuu varmaan pääasiassa siitä että olen hairahtanut pitkästä aikaa tietokonepelin pariin. Tällä kertaa kierrossa on legendaarinen toisen maailmansodan taktinen simulaatio Steel Panthers, tosin päivitetyssä (ja ilmaisessa) SPWW2-inkarnaatiossaan. Peli on oikein hyvä, varsinkin valmiita skenaarioita pelatessa, mutta pirullisen paljon aikaa se vaatii. Kun kaksi tuntia pelaamista ei vielä… Continue reading Miten dynaamisen maailman vaikutelma syntyy?

Maailmakoneistoja

Pitkästä aikaa löytyi uusi inspiroiva blogi, Rogues and Reavers nimeltään. Blogissa on tyylikäs sword & planet -meininki ja sen kirjoittaja Robert Parker on juuri pistänyt pystyyn netin ylitse pelattavan kampanjan “The Savage World of Krül”. Blogissa myös pohditaan kaikenlaista liittyen roolipeleihin yleensä. Erityisen mielenkiintoista on ollut kirjoittelu siitä minkälaisia eri “maailmakoneistojen” (world engines) sääntöjä roolipeleissä on olemassa.… Continue reading Maailmakoneistoja

Kuinka moni roolipelaa?

Roolipelikeskustelut ajautuvat ennemin tai myöhemmin käsittelemään harrastuksen tilaa ja ennen kaikkea harrastajien määrää. Useimmiten pelaamista lähestytään myyntilukujen kautta. Sanotaan ettei nykyään juuri kukaan pelaa, että suomenkieliset roolipelimarkkinat ovat liian pienet tai ettei 80-luvun “kulta-aika” koskaan palaa. Keskustelussa viitataan roolipelien myyntilukuihin, esim. siihen että suomennettua D&D:n “punalaatikkoa” myytiin Fantasiapelien arvion mukaan aikoinaan 65 000 kappaletta ja… Continue reading Kuinka moni roolipelaa?

Kriittinen osuma!

D&D:n taistelusysteemi on pidemmän päälle tylsä. Miekat heiluvat ja kuntopisteet laskevat. Pelaajat ja viholliset vuorottelevat d20:n heittämisessä ja ennen pitkää jompi kumpi sitten kuolee. Toki taistelua voi monipuolistaa erilaisilla taktisilla vaihtoehdoilla, erikoishyökkäyksillä, immuniteeteillä tai moraali- ja aloitesäännöillä, mutta pohjimmiltaan taistelu on kuitenkin aina samanlaista. Kriittiset osumat tuovat hommaan vähän tervetullutta satunnaisuutta ja veren makua. Koska… Continue reading Kriittinen osuma!

Roolipelien tila vuonna 2014, osa 1

Roolipelitiedotuksen Sami heitti ilmaan roolipeliblogihaasteen, jossa toivoi pohtimaan kotimaisen roolipelaamisen tilaa vuonna 2014. Löimme Iimun kanssa viisaat päämme yhteen ja kävimme keskusteluun. Lopputulos on luettavissa alla. Jatkoakin on luvassa, kunhan keskustelu etenee… ILMARI: “Pyydettäessä pohtimaan Suomen roolipelaamisen tilaa vuonna 2014 tai 2015 tai 2025 alan heti miettiä, että jotenkin implisiittisesti tälläsessä skenaariossa haetaan kirjottajan näkökulmasta jotain nasevaa analyysiä siitä, mikä… Continue reading Roolipelien tila vuonna 2014, osa 1

Ei-vancelainen taikuus

Kirjoittelin viime viikolla Dungeon Crawl Classicsista (DCC) ja sen päätöksestä luopua D&D:n perinteisestä taikasysteemistä. D&D:n taikurit ovat erikoista väkeä. Muisteltuaan taian he unohtavat sen heti loitsittuaan. Tätä systeemiä kutsutaan vancelaiseksi taikuudeksi, sillä sillä on paljon yhteistä Jack Vancen The Dying Earth -sarjassa kuvaaman taikuussysteemin kanssa. Itse asiasta vancelaisesta taikuudesta on muodostunut ikään kuin standardi aika… Continue reading Ei-vancelainen taikuus

Älykkäistä esineistä

Älylliset esineet ovat sellainen asia, jota näkee nykypelaamisessa kovin vähän. Itse palan halusta lisäillä kampanjaamme kaikenlaisia ärsyttäviä ja vähemmän ärsyttäviä älykkäitä esineitä, jotka saisivat mielellään olla niin voimallisia että ne hallitsisivat pelaajahahmoja, eikä toisin päin. Älyllinen ja kaoottinen miekka olisi tietysti se kaikkein klassisin, mutta muitakin esimerkkejä tulee helposti mieleen, vaikkapa eräässäkin suhteellisen kuuluisassa fantasieepoksessa… Continue reading Älykkäistä esineistä