Roolipelit ovat, paitsi yhteisöllistä tarinankerrontaa, samalla pelinjohtajan ja pelaajien välistä valtakamppailua. Tämä valtakamppailu käydään sääntöjä, pelitilannetta ja (mahdollista) pelilautaa avuksi käyttäen. Kaikki roolipelaajat ovat (ainakin nuorena) varmaan olleet mukana kun valtakamppailu äityy huutamiseksi ja paiskomiseksi. Useimmiten taustalla on ollut kina säännöistä tai niiden tulkinnasta. Vielä aikuisenakin valtakamppailu voi johtaa hermojen menettämiseen ja hampaiden kiristelyyn. Jos pelaajat… Continue reading Pelinjohtajan ja pelaajien välinen kamppailu
Tag: d&d
Roolipelaamisen isä
Monet osaavat yhdistää Gary Gygaxin roolipelaamisen syntyyn, mutta harvempi tietää että itse asiassa Dave Arneson pelikavereineen kehitti maailman ensimmäisen roolipelisysteemin joskus vuonna 1970. Systeemi oli pitkälti se sama, jonka Gygax sitten pari vuotta myöhemmin toimitti ja julkaisi Dungeons & Dragonsina. Kuten asiaan perehtyneet tietävät, on Arneson varsin ristiriitainen persoona, joka herättää Gygaxia enemmän kielteisiä tunteita.… Continue reading Roolipelaamisen isä
Kevyitä lisäsääntöjä D&D:n
Perjantain iloksi ajattelin kertoa ilouutisen Telecanterin pari vuotta sitten “kuratoimasta” kokoelmasta koti- tai lisäsääntöjä D&D:n. Säännöt on koottuna yhteen näppärään pdf:n, joka kanattaa ehdottomasti käydä lataamassa. Mukana on sellaisia klassikkoja kuin Trollsmythin “Shields will be splintered” ja Joshua Macyn “Simple combat maneuvers”, mutta myös muutama minulle ennestään tuntematon. Näiden avulla saa varsinkin yksinkertaisempiin D&D-variantteihin pelillistä… Continue reading Kevyitä lisäsääntöjä D&D:n
Taitojen tarpeellisuudesta
Vaarallisessa luolastossa ja kesyttämättömässä erämaassa seikkailemiseen tarvitaan taitoa. Miten muuten sankari päihittäisi lukemattomat ansat, ylittäisi vuolaat joet tai neuvottelisi vihollisjohtajan kanssa? Taitoa tarvitaan, mutta onko tarvittava taito pelihahmon vai pelaajan? D&D:n taidot tulivat lopullisesti vasta AD&D:n kakkospainoksen myötä vuonna 1989. Sitä ennen D&D:ssä oli toki ollut käytössä taitoja ja niihin verrattuja ominaisuuksia, mutta ne oli… Continue reading Taitojen tarpeellisuudesta
Vaaran tuntu?
Viime aikoina olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että D&D-tyyppisessä resurssienhallintapelissä jo pelkän “aloituskaupungin” ulkopuolelle lähtemisen täytyy olla vaikeaa ja vaarallista. Pelaajien täytyy kuitenkin itse saada kontrolloida ottamiensa riskien suuruutta. Pelinjohtaja ei saa yrittää tappaa pelaajia tarkoituksella, vaan hänen pitää luoda niin vaarallinen maailma että pelaajat tappavat hahmonsa aivan itse. Vastuu hahmojen hengissäpitämisestä siirtyy pelaajille, kun… Continue reading Vaaran tuntu?
<3 Judges Guild <3
Blogi on päivittynyt viime aikoina vähän harvakseltaan, kun kotinetti ei ole toiminut. Asiaan on toivottavasti tulossa jonkinlainen muutos tämän viikon aikana, mutta katsotaan nyt… Nettiä odotellessa olen lueskellut vanhoja Judges Guild -julkaisuja ja todennut että ne ovat todellakin kultaakin arvokkaampia ideavarastoja sandboxin suunnittelussa. Judges Guild oli ensimmäinen D&D:lle “play aideja” ja kampanjamateriaalia julkaissut pulju, jonka… Continue reading <3 Judges Guild <3
Hyvien ja pahojen hahmoluokkien tuolla puolen
Hahmoluokkien synty on mielenkiintoinen ajatusrakennelma. Strategiapeleissä on luontevaa, että eri aselajit omaavat erilaisia kykyjä ja niitä kuvatetaan erilaisilla ominaisuuksilla pelissä. Mutta siirryttäessä roolipelien puolelle hahmoluokat saavat kuitenkin myös toisenlaisen sävyn, joka tuo mukanaan jotain muutakin kuin vain luettelon taidoista. Itse olen viime aikoina hahmottanut roolipelaamista melkolailla (keittiö)psykoanalyyttiset silmälasit nenälläni ja niiden lävitse hahmoluokat näyttäytyvät eräänlaisina… Continue reading Hyvien ja pahojen hahmoluokkien tuolla puolen
Sankareita, onko heitä?
Pohdin pari blogikirjoitusta sitten roolipelien ja tarinan suhdetta. Totesin ettei nykyisin turhan yleinen “pelinjohtaja kehittää tarinan, joka sitten pelataan yhdessä lävitse” ole välttämättä järkevin ja palkitsevin tapa pelata. Ei vaikka seikkailulle olisi monta erilaista mahdollista loppua.Tällaisessa tarinavetoisessa roolipelaamisessa, jonka esimerkkinä voi toimia vaikkapa Dragonlance-sarja tai nykyisin suurin osa Paizon Adventure Patheista, seikkailu on useimmiten kirjoitettu… Continue reading Sankareita, onko heitä?
Hyllyn täydeltä luolia ja lohikäärmeitä
Dungeons & Dragons ei ole vain yksi peli, vaan nimen alle mahtuu useita saman teeman variaatioita. Gygaxin kirjoittama alkuperäinen D&D vuodelta 1974 (eli 0e) eroaa aikalailla tällä hetkellä tuoreimmasta neloslaitoksesta (4e). Samalla tavalla AD&D:n ensimmäinen laitos vuodelta 1978 (1e) on eri peli kun sen kanssa rinnakkain julkaistu Frank Mentzerin D&D Basic Set (eli ”punalaatikko”). AD&D:n… Continue reading Hyllyn täydeltä luolia ja lohikäärmeitä
Your character… he dies
Kaikkein yllättävintä nykyroolipeleihin tottuneelle on se kuinka vaikea OD&D on. Pelihahmojen henki tuntuu olevan todella herkässä, varsinkin ensimmäisillä tasoilla. Yhdellä hit pointilla luolan koluaminen päättyykin monesti huonosti. Jos löydät luolastosta arkun, ei siihen missään nimessä kannata koskea. Arkun pinta saattaa olla käsitelty myrkyllä, tai sisällä voi olla tappava kaasuansa. Parempi antaa palkollisten nostaa arkku vaikkapa… Continue reading Your character… he dies