Olemme Iimun kanssa lupailleet jo vuosia kirjoittaa Taitavan Luolamestarin Oppaan kahden aikaisemmin julkaistun oppaan tueksi. Aloitteleva opas sisälsi ihan perustavan tason vinkkejä vanhan koulukunnan haastepelien pelinjohtamiseen ja Edistynyt opas puolestaan jo vähän monipuolisempia neuvoja paitsi luolastojen myös ulkoilmaseikkailuiden johtamiseen. Jos saamme vielä joskus aikaiseksi Taitavan Luolamestarin Oppaan, täytyy siinä ehdottomasti paneutua yhteen pelinjohtajien tärkeimpään taitoon:… Continue reading Leikkaa ja liimaa
Hyvää Gygaxin päivää!
Taas on vuosi vierähtänyt ja D&D:n toisen keksijän Gary Gygaxin syntymäpäivä on ovella. Päivä on samalla eräänlainen roolipelaamisen juhlapäivä joten nyt kaikki pelaamaan! Omalle kohdalle ei osunut pelipäivää kun olen lomamatkalla, mutta ensi viikon keskiviikkona on luvassa taas hyvin lupaavalta vaikuttavaa Blades in the Darkia. John Harperin tekemässä pelissä ohjataan muiden pelaajien kanssa yhdessä omaa… Continue reading Hyvää Gygaxin päivää!
Varhaista D&D-pelaamista Chimaera-zinessä
Olen aikaisemminkin kirjoitellut muutamista varhaisimmista D&D-pelaamista käsittelevistä lähteistä, kuten 70-luvulla pelatun Rythlondar-kampanjan kampanjaraporteista. Näitä varhaisia ikkunoita D&D:n alkuvaiheisiin on harvassa, mutta onneksi joitakin lähteitä on selvinnyt nykypäiviin asti ja on nyt helposti saatavilla netin kautta. Ilman tällaisia omakustanteita, tai Gary Alan Finen (Shared Fantasy – Role-Playing Games as Social Worlds, 1983) tutkimusta, ei varsinaisia pelikirjoja täydentäviä lähteitä… Continue reading Varhaista D&D-pelaamista Chimaera-zinessä
Blood Bowl
Blood Bowl on yksi niistä peleistä, jotka ovat kulkeneet mukanani jo melkein 30 vuotta, vaikken siinä koskaan ole hyvä ollutkaan. “Blood Bowlin” pelaaminen alkoi 90-luvun taitteessa, kun pelasimme HeroQuestin miniatyyreillä ja laudalla omaa käsitystämme kiehtovasta “fantasiajalkapallosta”. Varsinaista Blood Bowlia ei oltu tässä vaiheessa vielä nähty, mutta pelistä kerrottujen tarinoiden perusteella oli varsin helppo luoda oma… Continue reading Blood Bowl
Ominaisuudet uusin silmin: Viisaus
Vanhan koulun D&D on yksinkertaisuudessaan nerokas systeemi, jota voi aika pienillä muutoksilla hyödyntää lukemattomissa eri genreissä. Esimerkkeinä käynee vaikkapa toiseen maailmansotaan sijoittuva Operation WhiteBox tai vaikkapa scifistinen Stars Without Number, joiden tarpeisiin kuuden ominaisuuden “perussysteemi” riittää paremmin kuin hyvin. Kirjoittelin jokin aikaa sitten karisma-ominaisuuden uudelleentulkinnoista. Ajatuksena oli, että D&D:ssä usein pienemmälle huomiolle jäävät ominaisuudet kuten karisma… Continue reading Ominaisuudet uusin silmin: Viisaus
Kauhupelien ja fantasiapelien eroista
Kauhupelien pelinjohtaminen eroaa monella tapaa fantasiapelien pyörittämisestä. Se johtunee useastakin asiasta, kuten siitä että kauhupelejä niin kuin Call of Cthulhua pelataan usein yksittäisinä seikkailuina, kun taas fantasia saa useimmiten kampanjamuodon. Cthulhussa ei oman kokemukseni mukaan myöskään pelata niin paljoa omatekoista materiaalia kuin jatkuvassa fantasiakampanjassa. Lisäksi Cthulhussa panostetaan kokemukseni mukaan kerronnalliseen verkkauteen, joka puolestaan avaa lisää mahdollisuuksia… Continue reading Kauhupelien ja fantasiapelien eroista
Hirviöiden erikoiskyvyt ja implikoitu ympäristö
Taannoinen roolipelisessio sai aikaan oivalluksen liittyen joihinkin D&D:n klassisiin hirviöihin, kuten illithideihin, medusoihin, efreeteihin ja demon boareihin. Nämä hirviöt ovat käytännössä kokonainen seikkailu omin päin, sillä niiden erikoiskyvyt antavat olettaa että hirviöt elävät tietynlaisessa ympäristössä. Medusan kohdalla olisi omituista jos otusta ei ympäröisi laaja patsaspuutarha aidon näköisine patsaineen, joten pelinjohtajan täytyy joko sellainen sisällyttää tai… Continue reading Hirviöiden erikoiskyvyt ja implikoitu ympäristö
Viime aikojen pelimeininkiä
Viime viikot ovat kuluneet lomatunnelmissa. Suurin osa säännöllisistä roolipelikampanjoista on tällä hetkellä kesätauolla, mutta jotain pientä on tullut pelailtua. Yhdysvalloista käymässä olevan Topin kanssa pelitestataan uutta Lacunaa, joka taas kerran häikäisee tunnelmallaan. Blue City on hyvin kouriintuntuvan surrealistinen kaupunki (mitä ikinä se tarkoittaakaan!), jossa kohdataan erikoisia sattumuksia ja henkilöitä unen logiikkaa seuraten. Kerrontavastuu jakautuu “tarinankerrontapelien”… Continue reading Viime aikojen pelimeininkiä
Knights of Camelot
Olen aikaisemminkin kirjoitellut erilaisista rooli- ja lautapelihybrideistä, kuten Hidden Kingdomista ja Gangbusterista. Glenn ja Kenneth Rahmanin suunnittelema ja TSR:n 1980 julkaisema Knights of Camelot kuuluu pitkälti samaan sarjaan, joskin sitä voisi ehkä tarkemmin kuvailla satunnaisgeneroiduksi tarinalliseksi lautapeliksi. Kyseessä on siis lautapeli, joka hyödyntää suurtaa joukkoa satunnaistaulukoita “tarinansa” luomiseksi. Knights of Camelot on myös peli jossa ei ole varsinaisia sääntöjä roolipelaamiselle,… Continue reading Knights of Camelot
Kaoottista magiaa?
Dungeon Crawl Classics ilahdutti suuresti ilmestyessään 2012. Erityisesti pelissä kiinnosti magiankäytön kaoottisuus, joka poikkeaa raikkaasti D&D:n välillä vähän turhankin järjestelmällisestä ja ennalta-arvattavasta systeemistä. Tärkeä osa DCC:n magiasääntöjä olivat erilaiset epäonnistumiset (ja onnistumiset), jotka saivat taikurit pelaamaan hengellään aina taikoessaan. Tarpeeksi alhaisella manavarastolla korkean tason taikoja yrittämään lähtenyt taikuri saattaa DCC:ssä epäonnistua niin pahasti, että käytännössä koko… Continue reading Kaoottista magiaa?